Santtu pääsi tänään koirahierojaopiskelijan vastaanotolle. Santtu on ollut lihashuoltoa vailla, ja nyt kun sain tällaisen mahdollisuuden hyödynnettäväkseni, ilmoitin Santun heti halukkaaksi hierojan näppien alle.
Kuten arvelinkin (tai oikeastaan kyllä ihan tiesin), Santun "alaselkä" lannerangan tienoolta on jumissa. Se on mielestäni näkynyt Santun liikkeessä mm. hännän nousemisena korkeammalle kuin aiemmin. Mielestäni hännän kannon muuttuminen on ollut tosi selkeää, eikä se ole mitään nuoren uroksen pullistelua, vaan ravatessa häntä on ollut erilainen kuin aiemmin. Kohtuullisesti lihaksisto pehmeni, mutta yritämme saada toisen hieronta-ajan viikon-kahden päähän, jotta hoitovaste olisi parempi. Tarkoituksena on myös saada Santtu osteopaatille kevään aikana mahdollisimman pian, koska epäilen, että ristiluun paikkeilla on edelleen nikamalukko, josta syystä myös lihaskireys samaisella alueella johtuu. Tätä se on, kun aktiivisesti rupeaa harrastamaan, koiran huollattaminen on entistä tärkeämpää.
Santtu antoi aika nätisti itseään käsitellä, vaikka kivaa ei tainnut olla. Kai se vaan on nuoren pojan mielestä tyhmää maata rävellettävänä, ja kun vielä välillä tuli hassuja tuntemuksiakin kehoon. Kuitenkin koko puolitoistatuntinen sujui hienosti. :-)
Tänään lähdimme taas kävellen Haukkuvaaraan aamupäivällä. Ihana ilma oli kävellä auringon paistaessa, ihan kuin olisi aurinko jo lämmittänytkin. :-)
Tarkoituksena oli tehdä kontakteja tänään, ja nyt olikin sopivasti kaikki kontaktit kentällä valmiina. Aloitin tänään treenit keinuun tutustuen. Keinuttelin Santtua aluksi, ja palkkailin paljon. Sitten pyysin Santtua odottamaan, ja menin kutsumaan sitä toiseen päähän. Nämä treenit sujuivat varsin kivasti, eikä mun mielestä Santtu jännittänyt juurikaan. Tän jälkeen tehtiin A-estettä, jossa kiinnitin huomiota omaan liikkeeseeni. Aika hyvin Santtu pysyi kontaktilla, mutta jos itse jäin taakse, oli alastulo varsin hidas. Vähän helpotin niin, että pistin namin kontaktipinnan jälkeen, jotta sain vauhtia alastuloon, vaikka itse jäin taakse. Layerointi onnistui hienosti A:lle, joten monta hyvää toistoa saimme tehtyä. Siitä sitten puomille. Puomilla näkyi, että vähän se keinu kuitenkin jännitti. Eka kerralla Santtu ei meinannut puomille tulla, sitten tuli kovin varovasti. Äkkiä tajusi, että täysiä uskaltaa juosta, joten lopussa useampi hyvä toisto. Tästä koostin tosi nopeasti videon ennen kuin lähdin itse jumppaamaan.
Lopussa tein vielä suunnittelemani keppitreenin. Hetsasin oikein kunnolla "missä kepit, missä on kepit" -hihkumisella, ja päästin Santun kepeille. Santtu oli ihan liekeissä, kun näki, että otin lelun esille valmiiksi, joten sinnehän se lähti oikein reippaasti pujottelemaan. Pujotteli hyvällä vauhdilla, josta tuli oikein iso lelupalkka ja leikkimistä, ja sen jälkeen lähdettiin kotiin. Aika hyvä - näitä pitää tehdä nyt lisää, ja sitten alkaa miettiä sitä ohjureiden vähentämistä taas. Uskoakseni näillä motivaatio pujotteluun kasvaa entisestään hyvinkin nopeasti, ja toisaalta myös kunnon pujottelurytmi jää ns. lihasmuistiin, jolloin ohjureiden vähentäminen pitäisi alkaa olla helpompaa. Tuo pujottelutreeni oli jo tuossa kontaktivideossa, mutta tein vielä mielenkiinnosta siitä oman pätkän, johon hidastin tuon pujottelun erikseen. Vähän näkee paremmin tekniikkaa. Mun silmiin näytti tekniikka jo varsin hyvältä. :-)
Kauttaaltaan olen aika tyytyväinen kontaktitreeneihin. Onhan niissä paljon töitä, jotta saan niistä sellaiset, mitkä oikeasti tahdon, mutta näinkin vähällä treenillä ollaan jo pitkällä. Toivottavasti ei vaan tarttisi puomin ylösmenon kanssa pelaamaan. Toistaiseksi en ole siihen millään tavalla puuttunut.
Jos muuten keksitte, miten saan linkitettyä videot niin, että ne aukeaisivat myös puhelimella (ainakaan omallani en saanut videoita näkyviin blogissa), niin ottaisin neuvot vastaan!
Juu, kyllä uimisen voi aloittaa talvellakin. Kävimme nimittäin eilen Roki-bc:n ja Annen kanssa KoiraSportilla uimassa. Ostimme samalla viiden kerran sarjalipun, jotta kaverukset pääsevät nyt noin 2-3 viikon välein altaaseen. Uinti on hyvää, vaihtelevaa liikuntaa lenkkeilyn rinnalle, ja jos ei kovin rajusti uita, toimii se myös hyvin palauttavana liikuntana. :-)
Ennen uintia kävimme vähän Hiihtomaassa juoksuttamassa koiria. Roki ja Santtu ovat kyllä mainiot kaverit keskenään, minkäänlaista kiristelyä ei koskaan ole niiden välillä ollut, vaikka Santtu on kuitenkin jo 1,5v ja Rokikin 4v kastroimaton uros. Rokin ja Santun leikki on tosi rentoa, ja Rokikin intoutuu paljon juoksemaan Santun kanssa. Vähän otin videotakin leikistä, mutta pahimmat rallit jäivät kuvaamatta.
Roki ui ensiksi, ja sitten oli Santun vuoro. Uimalan pitäjä Ansku nappasi Santun mukaansa, ja mä en oikeastaan puuttunut uittamiseen millään tavalla. Aluksi Santtu oli sitä mieltä, että vähän meinaa olla ällöä, mutta loppujen lopuksi sillä taisi olla tosi hauskaa. Viimeisillä kierroksilla, kun se sai lainata Rokin lelua, Santtu tuntui innostuvan lisää. Ansku myös sanoi, että Santtu näyttää uivan aika tasapainoisesti, ja mielestäni Santun takaosan käyttö uidessa on parantunut. Hyvin jaksoi puikkis pulikoida. :-)
En mä tiedä, miten tämä on AINA niin vaikeaa? Joka ainut kerta mun blogi jossain vaiheessa kuolee. Jotenkin vain koneella istuminen treenien jälkeen on rasittavaa, ja sitten kun treenistä on monta päivää kulunut, ei enää jaksa vaivautua. Tai jotain sellaista. Enpä mä edes muita kuulumisia ole saanut kirjoiteltua, vaikka tarkoitus onkin ollut päivittää edes, että hengissä ollaan. Syyskuussa, kun blogi hiljeni, mä viimeistelin graduani (ja valmistuin ennen joulua, jee!) ja gradun teon jälkeen olikin totaalinen tietsikkatauko kaikesta turhasta. ;-)
Nyt ollaan ruvettu sen verran ahkerammin treenaamaan (lähinnä agilitya), että mun on varmaan pakko ruveta systemaattisesti treenejä kirjoittamaan auki. En kyllä lupaa, että vieläkään tää pysyy pitkään hengissä, mut lupaan - mä yritän! Koitan koota tän tekstin alle loppuvuoden kuulumiset pikaisesti yhteen. Santulla oli huikea näyttelysyksy, joten niistä nyt ainakin vähän kirjoitan. Muuten meille kuuluu ihan mukavaa. Santulle oon yrittänyt paljon saada koirakavereita lenkeille, ja hyvää aktivointia tuntuu tuo agility olevan. Me vaihdoimme läheiselle uudelle hallille Haukkuvaaraan treenaamaan. Siellä on lämmin halli ja aivan ihana, pehmeä, tekonurmipohja. Kotoa sinne on matkaa vähän yli 2,5 kilometriä, joten pääsen tosi näppärästi treenaamaan kävellen. Samalla tulee lämmittelyt ja jäähdyttelyt hoidettua, eikä mene bensaankaan rahaa. :-) Ihan loistojuttu nyt talvella etenkin!
Syksyllä vaihdoin Santun syömään raakaruokaa. Nyt kun on vain yksi koira taloudessa, raaskii koiran ruokintaan laittaa hieman enemmän rahaa kuin useamman koiran kanssa. Raakaruoan kanssa ongelmana on ollut se, että Santun maha menee herkästi tosi kovalle, mutta nyt kun olen tiputtanut luut lähes kokonaan pois (välillä saa broiskun kauloja tms.), niin mahakin toimii varsin hyvin. Mun mielestä Santun kroppa muuttui raakaan siirtymisen myötä jäntevämmäksi ja lihaksikkaammaksi, ja ruokahalu kasvoi entisestään. Olen siis erittäin tyytyväinen tähän ratkaisuun, ja ainakin toistaiseksi menemme puhtaasti raakaruokkien. Katsotaan kesällä, miten toteutetaan mökillä olemiset, siirränkö osittain nappulalle vai haenko vain mantereelta ruoat pakastimesta parin päivän välein. Myös reissut pitää vielä miettiä - etenkin silloin, kun Santtu lähtee vieraiden mukana näyttelyreissuille - mutta ne ovat sen ajan murheita. Kyllä se oikea liha vaan tuntuu kuuluvan koiran ruokavalioon.
Agilityssa Santtu on mennyt eteenpäin. Käymme Haukkuvaarassa n. 3-4 kertaa viikossa tekemässä 5-20 minuutin treenejä. Vielä treenataan paljon yksittäisiä esteitä, ja työn alla ovat etenkin kontaktit ja kepit. Lisäksi hyppytekniikkaa tulee tehtyä silloin tällöin, ja joskus jotain radanpätkää, jos esteet ovat valmiina kentällä. Hain myös valmennusryhmään Haukkuvaaraan, ja toivon mukaan se alkaa tässä lähiviikkojen aikana. Laitan tähän yhden treenivideon, missä on kontaktitreenejä ihan laatikkotreenistä lähtien ja lopussa vähän hömpöttelytokoakin. Tarkoituksena ei ollut näitä pistää blogiin näkyviin, mutta itsellenihän mä tätä kuitenkin kirjoitan... :-)
Lauantaina kävimme Haukkuvaaran Julia Kärnän yksityistunnilla. Teemana oli luonnollisesti agility, ja keskityimme minun ohjaukseen ja sen oikea-aikaisuuteen. Teimme tällaista rataa pätkittynä.
Santun kanssa emme tehneet A-estettä emmekä keinua, sillä A ei vielä ole ratavalmis, ja keinua emme ole treenanneet laisinkaan (sitä kertaa lukuunottamatta, kun Santtu sinne itse juoksi). Eka pätkä oli ihan vain esteet 1-3, joka onnistui varsin kivasti hyvällä kaarroksella putkeen. Sen jälkeen hinkattiinkin väliä 5-8 pitkän aikaa. En meinannut saada 5-hypylle hyvää linjaa, koska ohjauskuvio, jonka nimeä en muista :D, oli mulle tosi vieras ja vaikea. Samaten renkaan jälkeen piti tehdä persjättö, ja siinä mä olin myöhässä tosi herkästi. Kunhan saatiin hinkattua oma ohjaus kohdilleen, meni pätkä ihan sievästi. Sen jälkeen tuli tuo 10-11 putki-kuvio, jonne hypyltä 9 oli varsin haastava viedä. Kovin herkästi itse ajoin liian lähelle putken 10 suuta, jolloin Santtu meni putkeen 11. Tätä ei kuitenkaan jääty hinkkaamaan, kun se onnistui, vaan siitä menimme pätkälle 11-15. Esteen 13 takaakierto oli ihan siisti, josta pääsimme valssin kautta esteelle 14, mutta sen jälkeen Santtu ei lukenut mun ohjausta, vaan painoi putken väärään päähän. Puolivalssilla sain vedettyä Santun putkeen, mutta tässä vaiheessa alkoi Santusta näkyä jo väsymys. Tauko meillä oli tuolla jo aiemmin välissä, sillä yksäri oli jaettu toisen henkilön kanssa puoliksi, mutta kyllä tuollainen lähes puolituntinenkin oli Santulle jo tosi raskas. Rimat olivat 55cm, ja aika vähän olen tehnyt korkeilla rimoilla Santun kanssa. Energiaa siis meni selvästi ihan pelkästään hyppäämiseenkin. 15-18 oli ihan ok, tosin hyppy 17 meinasi jäädä jossain vaiheessa hyppäämättä, kun itse lähdin juoksemaan putkelle, enkä käskyttänyt hyppyä. Hypyille 19 ja 20 ennakoivat valssit, jotka olivat mulle vaikeita... Se ajoitus! Santtu teki kuitenkin hyvin töitä. Lopuksi vielä esteet 24-26, joissa alkoi olla puhti ihan pois jo sekä multa että koiralta. Ratapiirroksessa linja näyttää helpolta, mutta todellisuudessa esteet olivat vähän eri kulmassa, ja hypylle 25 koira piti kunnolla "saattaa", jotta putkelta hypylle tuli hyvä linja. Tuo oli yllättävän vaikea paikka itse asiassa.
Mitä koulutuksesta jäi jäljelle? Ainakin oma onneton ohjaus! Mä olen nykyään ihan äärettömän hukassa, jännitän, jumitan, en tiedä, mitä tekisin. Enkä mä osaa "uusia" ohjauskuvioita puhumattakaan, että osaisin nimetä ne. Jos mä saisin oman ohjaukseni kohdalleen, Santusta alkaisi irrota reippaasti enemmän vauhtia. Tätä sanoi Juliakin, että koira alkaa tarjota vauhtia, kunhan se luottaa minuun. Nyt kun mun oma ohjaus oli myöhässä tai väärässä, Santtu ajoi ohjauksesta tosi herkästi läpi. Tärkeä muistisääntö oli myös, että koko ajan pitäisi piirtää koiralle ohjaavalla kädellä viivaa. Kättä ei voi nostaa tai heiluttaa holittomasti, koska muuten "paperille" tulisi tahroja. Vakaa käsi, vakaa viiva, joka merkkaa koiran linjaa. Ylipäätään yksäri oli tosi antoisa, ja juuri tuollaista kädestä pitäen -treeniä muutaman esteen pätkissä mä tartten. Oon viimeiset 3 vuotta(?) kouluttanut agilityssa vain alkeita, enkä ole tehnyt itsekään ratatreeniä vuosiin, joten en mä sillain voi liikaa itseäni ruoskia siitä, etten osaa ohjata. Toivon, että valmennusryhmäpaikka tuo mulle ohjaukseen varmuutta. :-)
Sunnuntaina kävimme Saarijärvellä ihan ensimmäisissä epävirallisissa agilitykisoissa! Santun kanssa teimme ns. supermölliradan (11 estettä, putkia ja hyppyjä) kahdesti ja osallistuimme myös mölliradalla. Mölliradalla oli puomi, ja puomia en ole vielä radalla ottanut, joten sen vein ihan nenästä kiinni pitäen. Oma ohjaus oli aivan surkeaa! Mua jännitti tosi paljon, ihan kuin en ikinä olisi kisannut agissa. Katsoin tutustumisessa, että annan koiralle tilaa ja teen hyvät estelinjat, mutta videolta näin, miten tein juuri päin vastoin ja olin aivan koiran edessä. En kehdannut tätä esim. facebookiin linkittää lain, mutta laitetaan nyt tänne kuitenkin. Katsokaa ja naurakaa. :-D Koira oli kuitenkin hyvä ja yritti parhaansa (ja teki töitä paremmin kuin minä, kts. supermöllin uusinnan hyppy-putki 1-2), mutta itseäni voisin ruoskia. Mölliradalta näkyy, että pöydän jälkeen Santustakin vähän irtosi jo vauhtia, joten kyllä sieltä kokemuksen myötä varmaan lisää menoa ja meininkiä tulee. No, joka tapauksessa "supermöllien" uusinnalla tehtiin nolla, ja mölliradalla periaatteessa nolla, mutta puomilla palkkaamisesta tuli vitonen. Molemmilla sijoituimme toisiksi, joten pientä kotiinviemistä ekoista kekkereistä tuli. :-)
Tänään kävin Haukkuvaarassa. Kotona suunnittelin tekeväni puomitreeniä, koska jouduin tosiaan eilen mölleissä viemään Santun tosi varovasti puomille, ettei se höntyile ja satuta itseään. No, iso kenttä olikin täysin tyhjä esteistä. Puomia en saanut yksin seinän vierestä kasattua kentälle, mutta A-esteen sentään sain sen verran seinästä irti, että pystyimme sitä tekemään. Tein putki-A-putki-kepit -ympyrän. Ihan ok meni, A-esteelle saatiin hyviä toistoja vauhdistakin ja kepeille parit hyvät toistot. Itse mun pitää Aalle kiinnittää huomiota omaan liikkumiseen, koska nyt mä jään varmistelemaan Santtua, ja varmaan omalla kropalla hidastan sitä. Pitää siis tehdä niitä treenejä enemmän, että juoksen ohi, jään taakse, otan sivuttaisetäisyyttä jne. Kepeille tein liikaa toistoja, ja kaksi rankkaa agipäivää kun on alla, niin Santtu alkoi väsyä. Ens kerralla tehdään vain kerran tai kaksi tosi hyvät kepit ja keksin niille jonkun superpalkan. Turha hinkkaaminen pois. :-)
Tällaista meille, tosi agilitypainoitteista ainakin. Yritän kohta näpytellä Santun loppuvuoden jutut, samoin näyttelyarvostelut tuonne omalle sivulleen.
