Syyskuvia

Eipä tänne sen ihmeempiä kuulu Santun kanssa taaskaan. Vähän ollaan istumista ja maahanmenoa treenailtu, pääosin vain lenkkeilty ja tutustuttu uusiin asioihin. :-) Välillä onnistuu jo ruokakupilla istuminen ja katsekontaktin ottaminen, välillä taas tekis mieli hirveää vauhtia rynnätä mistään välittämättä syömään. Mutta pieni koira ei vielä osaa, joten opetellaan. Tällaisista mitättömistä asioista ollaan lähdetty liikkeelle vasta. 

Eilen Santulla tuntui olevan joku "minä itte" -päivä. Se ei olis millään tahtonut tulla sisälle ulkoa, ei millään tulla mun luokse kun naapurit ovat kivempia, eikä millään kulkea reippaasti lenkillä mukana, vaan jäädä tutkimaan hajuja ja muuta mielenkiintoista. Katsotaan, minkälainen päivä on tänään, mutta mietin jo, että liekö pitää vaihtaa frolicit parempiin nameihin. ;-)

Kaveri kävi taas eilen ottamassa Santusta muutamia kuvia. Kaikkia en vielä saanut itselleni, joten alkuviikosta tulee lisää kasvavasta ukosta näytille otoksia. Unohdin muuten aiemmin mainita, että Santtu oli torstaina punnittuna jo 8,5 kiloa! Varmaan on vielä vähän tullut lisää painoa parissa päivässä.

Viikko takana, hyvin pyyhkii

No nyt on Santtu ollut jo viikon kotona! Tai viime viikon torstaina olimme vasta myöhään kotona, mutta kuitenkin. Tosi kivasti on nappulan kanssa mennyt, en voi kuin kehua tuota tyyppiä. Öisin nukkuu nykyään hyvin keittiössä, eikä tee juurikaan tarpeitaankaan sisälle yön aikana. Nyt on Santtukin joutunut olemaan jo noin kahdeksan tunnin työpäiviä yksin (tai siis kaksin Ainon kanssa, eroteltuna tosin), eikä mitään ongelmia ole ollut. Pissat löytyy paperilta pitkän päivän jäljiltä, mutta ääniraita kertoo, ettei Santulla ole ollut mitään asiaa koko päivän aikana. Muutamia pieniä piip-pätkiä kuuluu, mutta nekin sen jälkeen, kun Aino on ensiksi haukkumisellaan herättänyt pennun. Joten yksinolot eivät näytä olevan mikään ongelma, hyvä niin! :-)

Santtu ja oma kori, jossa on hyvä ottaa nokoset :)

Me olemme touhunneet vaikka mitä. Jonkin verran on käynyt kavereita kylässä katsomassa uutta tulokasta, ja Santtuhan ottaa uudet ihmiset iloisella hännänheilutuksella vastaan. Lisäksi olemme käyneet nyt paljon erilaisten tuttujen ja turvallisten koirien kanssa metsälenkeillä. Pari kertaa belgi Oonan kanssa, kertaalleen bordercollie Rokin kanssa ja tänään olimme snautseri Naavan kanssa. Tosi reippaasti pikkuinen kulkee lenkillä mukana, mutta mikään paha villikko tuo ei kyllä ole. Häntä heiluu ja kivaa on, mutta ihan järkyttäviä hepulijuoksuja ei ole vielä näkynyt. 

Santtu tuntuu luonteeltaan tosi mahtavalta! Viikon perusteella sanoisin, että tähän elämäntilanteeseen tuo tyyppi oli oikea lottovoitto. Se on reipas ja rohkea, ihmisille avoin ja koirille myös, mutta ei mikään tungetteleva suinkaan. Temperamentiltään Santtu tuntuu kohtuullisen vilkkaalta, tai ei ainakaan miltään sählältä. Keskittyy hirmu hyvin vieraissakin paikoissa tekemisiin, ja on muutenkin sellainen maltillisen oloinen tyyppi. Nyt olen ihan vähän lähtenyt hakemaan katsekontaktia ja tänä iltana ensimmäistä kertaa vähän testailin istumisen ja maahanmenon opettamista. Santtu on vähän hassu tyyppi, kun tokotemppuja tehdessä se miettii niin hirmuisesti. Sen otsa menee ihan kurttuun ja se selvästi käy vähän "hitaalla", kun keskittyy ajatteluun niin kovasti. :-D Hirvittävän röyhkeä se ei ole, varsinkin kun alkuun naksuttelin siltä katsekontaktia ns. luopumisen kautta. Mutta kyllä se lähtee namilla vedättämiseenkin mukaan, ja nyt taidankin vielä vähän enemmän vahvistaa sitä röyhkeyttä ottaa kädestä. Kyllähän Santun temperamentti tuntuu todella erilaiselta mielettömän sähkän bortsun jälkeen, mutta tykkään siitä, että se on semmonen järkityyppi, keskittyy ja kuuntelee, eikä keksi omiaan. Vekku oli myös enemmän sen tyyppinen, koskaan aika ei mennyt siihen, että olisi pitänyt miettiä häiriöasioita.

Pakko vielä lopuksi kirjoittaa Santun eilisestä huvituksesta. Telkkarista tuli illalla jokin keskusteluohjelma, kun laitoin telkkarin päälle. Televisioruudussa siis selitti joku mies. Santtu kiipesi tv-tason päälle, pussasi telkkaria ja heilutti hirveästi häntää, kun tyyppi kuvitteli jonkun miehen tulleen meille kylään. Tuo on ihan hulvaton otus. :-)

Täältä tullaan elämä!

... Ja tästä alkaa myös Pikkupojan blogi. Pikkupoika on työnimi tälle ihanalle soopelinahkalle, jonka rekisteripapereissa lukee Timonan Chance Can Choose. Näyttäisi siltä, että työnimi vaihtuu kutsumanimeen Santtu. Mahdollista toki on, että nimi vielä johonkin muotoutuu, mutta Santtu tulisi virallisen nimen sanasta chance. :-) 

Pentuahan minulle ei pitänyt tulla. Ei tästä yhdistelmästä (vaikkakin olin siitä kovasti haaveillut), eikä tähän tilanteeseen. Minulla on kuitenkin nuori bordercollie Aino, ja vanhemmillani meidän perheen ensimmäinen koira, sk collieuros Laku. Näin kuitenkin Pikkupojasta kuvan, kun pennut olivat noin neljän viikon ikäisiä. Varmuutta ei vielä silloin ollut, onko pentuja edes vapaana. Kävin kuitenkin pentusia katsomassa kerran ja toisenkin, ja toisen vierailukäynnin jälkeen päätin, että tämä ihana tyyppi muuttaa meille. Joskus kohtalolla tuntuu olevan jotain meidän varalla, kun tuosta pikkupojasta tuli vain jokin ihmeellinen fiilis, että se on mulle. Eikä sitä fiilistä vastaan oikein voinut tapella.

Pikkupoika ja onnellinen omistaja

Santtu muutti siis torstai-iltana 20.9. meille tänne Jyväskylään päivää vaille kymmenen viikon ikäisenä. Kotimatka meni kohtuullisen kivuttomasti, vaikka pari puklausta pääsikin reppanalta etujalkotilaan. Hirmu reipas napero tuo silti oli, ja varsinkin autoilun jälkeen pikkutyyppi kulki häntä pystyssä joka paikassa ja teki tuttavuutta uuteen kotiympäristöönsä.

Mitä meille on kuulunut ensimmäisiin päiviin? Täällä menee loistavasti! Tuo nappula on ihan mieletön! Se on rohkea ja reipas, häntä heiluu koko ajan ja kaikki on kivaa. Kuitenkaan se ei ole kohelo, eikä "liian vilkas" makuuni. Ruokahalu on mieletön, ja leikkikin sujuu ihan mukavasti, joskin enemmän pitäisi leikittää. :-) Aino otti tulokkaan tosi hyvin vastaan, ja eilisestä lähtien täällä on ollut kunnon rallit pystyssä. Ensimmäinen yö oli Santulla tosi levoton, mutta kaksi seuraavaa on jo nukuttu hienosti, mitä nyt välillä keittiön puolelta kuuluu pientä narinaa, kun on tylsää jäädä yksin. Koska Santtu on ollut hirvittävän reipas, mä oon sitä tosi paljon kuljettanut jo joka paikassa, ja vieraitakin on käynyt. Lauantaina kävimme Jyväskylän Kauppakadullakin katsomassa kunnallisvaalihulinaa, ja pentu oli lähes koko ajan kuin kotonaan. Pahimmassa kahvijonotungoksessa vähän jänskätti, mutta heti kun päästiin väljemmille vesille, häntä nousi pystyyn ja heilui taas kolmeen suuntaan samaan aikaan. Santtu ottaa kaikki ihmiset, nuoret ja vanhat, vastaan tosi ystävällisesti, ja vieraat koiratkin taitavat olla mukavia. :-) Meidän seinänaapurissa on kaksi viikkoa vanhempi pk collien urospentu Veeti, jonka kanssa Santtu on saanut leikkiä joka päivä. Pennut ovat saman kokoisia, ja leikit käyvät tosi kivasti yhteen. Hirveän paljon olisi kerrottavaa ensimmäisistäkin päivistä, mutta koska kaikki on sujunut niin hyvin, niin turhaapa kirjoittelen kaikista kivoista tilanteista erikseen. Pentu on kyllä vienyt sydämeni jo täysin! Olen tottakai myös mielettömän onnellinen siitä, että sain vihdoinkin itselleni jollain tavalla Vekusta jatkoa, ja nyt mulla on pojan poika itselläni, joka vieläpä muistuttaa isoisäänsä yllättävän paljon. :-)

Tulevaisuuden suunnitelmia ei vielä varsinaisesti ole. Jos Santusta kasvaa komea tyyppi, tottakai näyttelyissä pyörähdetään. Muuten kaikki lajivalinnat ovat vielä avoinna. Voi olla, että harrastelemme monenlaista ja myöhemmin sitten katsomme, lähdemmekö jossain lajissa kokeisiin tai kisoihin asti. Tärkein taival meillä on kuitenkin opetella yhteinen sävel arkielämään, jotta arjessa on kiva ja helppo olla yhdessä. Aloittelen vähitellen Santun kouluttamista, vielä emme ole opiskelleet yhtään mitään. Edes nimeään ei pikkukoira vielä tunne, koska vasta tänä iltana lopullisesti taisin päättää, että Santtuna tuo tyyppi nyt kulkee.

Blogiin pyrin päivittämään ajoittain kuulumisia ja kuvia, ja ehkä myöhemmin myös treenijuttuja. En lupaa kirjoitella blogia aktiivisesti, mutta yritän silti parhaani. Kunhan joskus saan kotisivut päivitettyä, niin myös Santtu tulee Ainon kotisivuille osoitteeseen http://www.palleron.com. 

Tässä muutama kuva Santtu-pojasta:

Leikkimistä tuliterällä lelulla

Ensimmäinen kuva kasvugalleriaan: Santtu tasan 10 viikkoa

Dumbo :)