Harrastusten osalta nimittäin. En mä ole blogia unohtanut, en vaan oo oikein jaksanut kirjoitella mitään, kun ei olla päästy oikein koko helmikuussa tekemään mitään Santun erinäisten hoitojen takia. Santtu on käynyt nyt hierojalla, osteopaatti Hanna Kivisellä ja osteopaattisella hierojalla Jaana-Kaisa Timosella. Kyllähän jokainen Santtua hoitanut on sanonut, että onpas se kireä selästään. Ja niinhän se on, mutta ei ole ollut aina. En oikein ymmärrä tän jumikierteen syytä, vaikka on mulla parista traumasta epäilyt, miksi Santtu on nyt tässä jamassa missä on. Ilmeisesti Santulla on parista tällistä mennyt si-nivel ja lanne-ristinikama tukkoon, ja siitä syystä selkäkin vetää jumiin. Santtuhan ei arjessa ole yhtään mitenkään kipeä, eli se leikkii, juoksee ja hyppii ihan entiseen malliin, mutta mä itse vaan näen ne muutokset, mitä on tullut verrattuna entiseen. Samoin Santun hännänkanto on muuttunut korkeammaksi (sen lisäksi, että ego on toki kasvanut) ja taka-askeleesta on hävinnyt työntö. Liike on takaa siis jotenkin jäykempää, ja mielestäni Santtu kompensoi liikkumistaan nostamalla häntäänsä ylöspäin. En tiedä, huomaisiko ulkopuolinen asiaa, mutta minä huomaan. ;-) En nyt näistä hoidoista sen suurempaa analyysiä kirjoittele, tuskin se nyt on kenestäkään oikein mielenkiintoista luettavakaan, mutta etenkin viikko sitten sunnuntaina (23.2.2014) olleeseen Jaana-Kaisa Timosen käsittelyyn Santtu vastasi mielestäni hyvin, ja ensimmäistä kertaa ikinä Santtu myös nukahti hoitohuoneeseen. Hiljaa hyvä tulee, nyt ei auta kuin hoidattaa tyyppi kuntoon, jotta päästään myös agilityn pariin takaisin. Onneksi vika ei ole luustossa, joten vaiva on hoidettavissa. :-)
Tänään kävimme Jaana-Kaisan suosituksessa kokeilemassa myös akupunktiota. Santtu sai lähinä lannerangan alueelle neuloja, ja kyllä kai niillä on vaan tehoa, koska kovasti alkoi pientä miestä raukoa käsittelyn aikana. Vielä en osaa sanoa, miten hoito auttaa, mutta toivon viiden kerran sarjalla olevan jotain vaikutusta. Akupunktiolla pyrimme saamaan etenkin selän kireyttä helpotettua. Kirjoittelen joskus tästä akupunktiosta lisää, kunhan näen, auttaako se.
Viime lauantaina oli Jyväskylän KV-näyttely. Sekin menee ehkä tähän "hukkaan heitettyyn helmikuuhun", ei nimittäin ollut Santun päivä sielläkään. Tuomari Soile Bister tuntui kyllä Santusta tykkäävän kovasti, mutta kun raskaat korvat häiritsivät ilmettä, niin Santtu sai tuomioksi EH:n. Kovasti tuomari pahoitteli, kun ei voi parempaa laatuarvostelua antaa korvien takia, kun koira on muuten kauttaaltaan laadukas ja hyvin kehittynyt. Mutta ei se mitään, tämmöstähän näyttelyt ovat, ja ei sitä niin vakavasti tartte ottaa. Ja onhan EH erittäin hyvä kuitenkin. :-) Pääsin myös esittämään pari oikein mukavaa bordercollieneitiä, ja toki nahkakehällä sain olla Santun kasvattajan apuna. Oikein kiva päivä oli kaiken kaikkiaan näyttelyssä! Lisään Santun arvostelun näyttelyarvostelu-sivulle luettavaksi.
Mulla on täällä toistaiseksi kaksi koiraa! Tuntuupa taas kivalta. Katsotaan, olisko mulla jotain kerrottavaa enemmänkin tässä lähiaikoina... :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti