No nyt on Santtu ollut jo viikon kotona! Tai viime viikon torstaina olimme vasta myöhään kotona, mutta kuitenkin. Tosi kivasti on nappulan kanssa mennyt, en voi kuin kehua tuota tyyppiä. Öisin nukkuu nykyään hyvin keittiössä, eikä tee juurikaan tarpeitaankaan sisälle yön aikana. Nyt on Santtukin joutunut olemaan jo noin kahdeksan tunnin työpäiviä yksin (tai siis kaksin Ainon kanssa, eroteltuna tosin), eikä mitään ongelmia ole ollut. Pissat löytyy paperilta pitkän päivän jäljiltä, mutta ääniraita kertoo, ettei Santulla ole ollut mitään asiaa koko päivän aikana. Muutamia pieniä piip-pätkiä kuuluu, mutta nekin sen jälkeen, kun Aino on ensiksi haukkumisellaan herättänyt pennun. Joten yksinolot eivät näytä olevan mikään ongelma, hyvä niin! :-)
 |
| Santtu ja oma kori, jossa on hyvä ottaa nokoset :) |
Me olemme touhunneet vaikka mitä. Jonkin verran on käynyt kavereita kylässä katsomassa uutta tulokasta, ja Santtuhan ottaa uudet ihmiset iloisella hännänheilutuksella vastaan. Lisäksi olemme käyneet nyt paljon erilaisten tuttujen ja turvallisten koirien kanssa metsälenkeillä. Pari kertaa belgi Oonan kanssa, kertaalleen bordercollie Rokin kanssa ja tänään olimme snautseri Naavan kanssa. Tosi reippaasti pikkuinen kulkee lenkillä mukana, mutta mikään paha villikko tuo ei kyllä ole. Häntä heiluu ja kivaa on, mutta ihan järkyttäviä hepulijuoksuja ei ole vielä näkynyt.
Santtu tuntuu luonteeltaan tosi mahtavalta! Viikon perusteella sanoisin, että tähän elämäntilanteeseen tuo tyyppi oli oikea lottovoitto. Se on reipas ja rohkea, ihmisille avoin ja koirille myös, mutta ei mikään tungetteleva suinkaan. Temperamentiltään Santtu tuntuu kohtuullisen vilkkaalta, tai ei ainakaan miltään sählältä. Keskittyy hirmu hyvin vieraissakin paikoissa tekemisiin, ja on muutenkin sellainen maltillisen oloinen tyyppi. Nyt olen ihan vähän lähtenyt hakemaan katsekontaktia ja tänä iltana ensimmäistä kertaa vähän testailin istumisen ja maahanmenon opettamista. Santtu on vähän hassu tyyppi, kun tokotemppuja tehdessä se miettii niin hirmuisesti. Sen otsa menee ihan kurttuun ja se selvästi käy vähän "hitaalla", kun keskittyy ajatteluun niin kovasti. :-D Hirvittävän röyhkeä se ei ole, varsinkin kun alkuun naksuttelin siltä katsekontaktia ns. luopumisen kautta. Mutta kyllä se lähtee namilla vedättämiseenkin mukaan, ja nyt taidankin vielä vähän enemmän vahvistaa sitä röyhkeyttä ottaa kädestä. Kyllähän Santun temperamentti tuntuu todella erilaiselta mielettömän sähkän bortsun jälkeen, mutta tykkään siitä, että se on semmonen järkityyppi, keskittyy ja kuuntelee, eikä keksi omiaan. Vekku oli myös enemmän sen tyyppinen, koskaan aika ei mennyt siihen, että olisi pitänyt miettiä häiriöasioita.
Pakko vielä lopuksi kirjoittaa Santun eilisestä huvituksesta. Telkkarista tuli illalla jokin keskusteluohjelma, kun laitoin telkkarin päälle. Televisioruudussa siis selitti joku mies. Santtu kiipesi tv-tason päälle, pussasi telkkaria ja heilutti hirveästi häntää, kun tyyppi kuvitteli jonkun miehen tulleen meille kylään. Tuo on ihan hulvaton otus. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti