maanantai 9. syyskuuta 2013

Takaakiertoja!

Tänään oli kolmannet Jatko2 -treenit. Jos viime viikolla podin jonkinlaista "mikään ei onnistu" -tuskaa, niin tänään oli Santtu kyllä ihan iskussa! En tiedä, oliko sillä nyt hirveästi virtaa, kun viime viikolla jäi harrastmiset oman sairastamiseni takia vähille, vai miksi se oli niin sairaan hyvä! Mut tänään oli semmonen nuoren koiran agilityfiilis, ja Santtu liikkuikin tosi näpsäkästi. Pitäisi varmaan alkaa ottaa videokamera treeneihin mukaan ja pyytää jotakin kuvaamaan, kuten aikanaan Ainon treeneissä. Niistä videoista jäi hyvää materiaalia itselle, ja edistymisen näki selvästi. Samalla pystyi aina kertaamaan kouluttajan ohjeet vielä kotona uudelleen. :-)

Santtu jäähdyttelylenkillä.

Käytin Santun tietysti alkulämmittelyllä ja radanrakennuksen jälkeen Santtu saikin olla heti ensimmäinen treenaava koirakko. Meidän treenisysteemi sopii Santun tyyppiselle koiralle tosi hyvin, että tehdään 10-15 minuuttia kunnolla hommia, ja sen jälkeen saa lähteä lenkin kautta kotiin. Ei tule sellaista turhaa odottelua, ja kun treeni on tarpeeksi lyhyt, jää koiralle vielä intoa jatkaa ja motivaatio kasvaa. 

Aiheena oli tänään takaakierrot. Olen niitä Santun kanssa treenannut yksittäisinä ja joskus jonkun esteen "radalla", mutta ratatreeniähän Santtu ei ole edes tehnyt. Tän päivän treeni olikin varmaan pisin rata, mitä Santtu on tehnyt. :-D Ensiksi otimme toisella ja viidennellä esteellä (ratapiirros alla, rimat 45cm) takaakierrot yksittäin, ja molemmissa takaakierroissa ensimmäisen haahuilevan toiston (siis häh? mitä sä huidot? ai siis täältä!) jälkeen Santtu tajusi heti idean. Ja kyllä ne sitten olivatkin tuolla radalla superhyvät! Santtu on aika elastinen, ja tuntuu tekevän tiukat kaarteet isänsä ja isoisänsä tapaan. Takaakierrot eivät kokonaisella radalla olleet mikään ongelma, mutta haasteet tulivat ohjaajalle kahdessa paikassa. Kolmas hyppy oli niin edessä, että kun toiselle hypylle tein takaakierron jälkeen valssin, tein valssin liian keskelle ja olin ihan suoraan kolmos-hypyn edessä. No, tää korjaantui seuraavalla toistolla, kun katsoin tarkemmin valssin paikan. Sitten toinen juttu oli loppusuora. Lähdin vedättämään Santtua putkesta kohti loppua, enkä antanut sen itse edetä, joten Santtu lähti vedätykseen mukaan, ja jätti hyppäämättä hypyn nro. 7. Tämä kyllä myös korjaantui hyvin, kun jäin putkelta odottamaan Santtua, ja annoin sille luvan irrota loppusuoralle. Ryhmäläinen oli vielä palkkaamassa Santun maalissa pallolla, jotta irtoamista tuli samalla vahvistettua. Toisella harjoituskerralla saatiin ns. puhdas rata tehtyä, eli huikea yhdeksän esteen rata suoritettiin virheittä maaliin. ;-) Oli ihan huippuhauska treeni!

Takaakiertotreeni 9.9.2013
Estevälit arvioitu ratapiirrokseen, tuskin aivan kuten treeneissä.

Tämän jälkeen tehtiin kaksi kertaa pussi (muistuteltiin mieleen, ei ongelmaa) ja lopuksi pari toistoa puomille. Mä en oo mikään namikuppien ystävä, mutta koska taas unohdin naksuttimen kotiin, niin en päässyt tarpeeksi hyvin vahvistamaan pelkkää alastuloasentoa, jota oon kotona laatikolla ja puomin/A:n alastulolla tehnyt. Santtu kyllä hakee alastuloasentoa hyvin, ja palkkaan siitä, mutta tehtiin sitten tänään kokonainen puomi niin, että alastulopinnan alla oli namikuppi. Toisaalta ehkä ihan OK vahvistaa jokunen kerta ylipäätään kokonaista estettä ja sitä, että vauhdistakin on pysähdyttävä. Jatkan naksuttelutreenejä siis erillisinä. Santtu kyllä pysähtyi hienosti, ja jäi odottamaan vapautuskäskyä ("tule") tosi nohevasti. Taitava pieni puikkis! Ehkä meistä sittenkin tulee agilitykoirakko. :-)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Tallinnan tuliaisia

... Ihan sellaisia mukavia tuliaisia kuitenkin. ;-) Santtu matkusti kasvattajansa kanssa Tallinnaan kaikkien rotujen näyttelyyn. Lähdimme kolmisin (Santtu, Keena ja minä) ajelemaan perjantaina aamulla kohti Pekolaa. Santtu sai hetken purkaa energiaansa Tuulan koirien kanssa pihalla, ja etenkin 4kk vanha nahkapentu Didi oli Santun mielestä ihana! Mä jatkoin matkaa toisaalle, ja Santtu sitten Saga-nahkan ja Tara-pehkon kanssa kohti Tallinan Oru-hotellia. 

Lauantaina tulikin loistouutisia! Santtu oli ROP ja ROP-juniori, ja sai toisen junnuSERTinsä Virosta! Tuomari Seamus Oates Irlannista oli kovasti tykännyt Santusta, ja arvostelukin oli varsin hieno. 
"Lovely type, maturing well. Good head. Good earset. Dark oval eyes. Good bite. Nice lenght of neck. Good ribs. Nice level topline. Hind quarters developed well."
Olin tosi tyytyväinen. En odottanut Santun voittavan Sagaa (Timonan Yasmina Yardeen), joten jo rotutulokset yllättivät! Vielä suurempi yllätys oli kuitenkin, kun iltapäivällä tuli Tuulalta tekstari, että Santtu sijoittui Marja Talvitien arvostelemassa ryhmäkilpailussa (FCI1) kolmanneksi! Jestas, mikä viikonloppu! Talvitie otti myös junioriskaban, ja sielläkin Santtu oli noussut jatkoon. Sitten oli nuorelta herralta herpaantunut esiintymisote, ja homma oli kuulemma mennyt istumiseksi ja säätämiseksi. Mutta kovatasoinen junnukisa onkin ollut, kun kaikki roturyhmät olivat samana päivänä. Joten jo jatkoon nouseminen on hieno juttu, ja tulokset olivat ylipäätään huikeat! 

Santun palkinnot Tallinnasta.
JUN ERI1 SA PU1 ROP ROP-jun RYP3!

Lämmin kiitos Tuulalle Santun ottamisesta reissuun mukaan! Ja tietysti myös Pilville huolehtimisesta omalta osaltaan! On mukava antaa koira reissuun, kun tietää, että kaikki on aivan varmasti hyvin, ja omasta silmäterästä huolehditaan kuin omastaan. Kuvia saan kuulemma myöhemmin, toivottavasti jokunen muisto on myös kehästä. :-)

Itse muuten kävin Peten koiratarvikkeen liikkeessä Porvoossa shoppailemassa. Santulle löytyi sadetakki (Hurtta Storm), vaikka eipä mulla kyllä ainutkaan nahka ole sadetakkia koskaan tarvinnut. ;-) Mutta jos nyt tulee ihan tuhannen kauheita syyssateita, niin kai sen voi heijastimienkin takia niskaan vetäistä. Lisäksi löytyi ihan kivat uudet ruokakupit. Jennylle kiitos illan shoppailu- ja lenkkiseurasta!

Santtu collieleirillä. Kuva: Kaarina Pesonen

tiistai 3. syyskuuta 2013

Santunhoitopäivä, hieroja siis

Tänään oli otsikon mukaisesti hoitopäivä Santulla. Olin varannut Hankalinin Erikan hieromaan Santun. Erikaa en olekaan nähnyt moneen vuoteen, kun Santtua oon ehtinyt tässä vuoden aikana hoidattaa eri ihmisillä. Santtu on käynyt kertaalleen osteopaatti Markus Laioksella ja kaksi kertaa hierojalla, joka tekee myös kranio-sakraaliterapiaa, Teemu Yrttiaholla. Nyt oli sitten Erikan vuoro. Oli muuten ilo kuulla, että Erikakin lähtee kouluttaumaan kranio-sakraaliterapian/osteopatian suuntaan ainakin joidenkin kurssien verran. Mielestäni hoito muutenkin oli tänään otteiltaan erilaista kuin useampi vuosi sitten. Hyvä näin. :-) Santtuahan ei ole hoidettu varsinaisesti minkään vamman takia, vaan olen vain pyrkinyt siihen, että huollatan koirani lihaksistoa ja rankaa jonkun kerran vuoteen, vaikkei oireita olisikaan. Nyt olin vähän katsellut, että Santulla on lanneosa aavistuksen jumissa, joten soittelin sitten hieronta-aikaa.

Käytin ennen Erikan tuloa koirat metsälenkillä, jotta on päivän lenkki heitetty ja tietysti Santun lihakset lämpiminä hierontaa varten. Erika halusi katsoa Santun liikkeet ensiksi ulkona, ja ensimmäinen kehu oli, että Santtu on todella jäntevässä kunnossa, ja hallitsee omat raajansa erinomaisesti. Kuulemma harva vuoden ikäinen koira voi liikkua noin joustavasti ja vapaasti ilman, että etenkin eturaajat vatkaavat joka suuntaan. Juoksutuksen jälkeen siirryimme sisälle, ja siellä Erika katseli Santun rankaa seistessä, istuessa ja maatessa. Aavistuksen verran Santulla oli "eriparia", oikea puoli hieman kanitti. Sen tiesin myös itse, kun olin Santtua katsellut. Mitään pahaa tuossa ei kuitenkaan ollut, mutta pieni ero löytyi.

Sitten Santtu pötkölleen käsittelyyn. Tosi upeasti antoi Santtu itsensä hoitaa. Ei mulla ole kukaan koira ollut noin helposti hoidettava. Vähän lopussa rupes olemaan tylsää, ja samalla vielä kun otettiin Santun niskaa (joka oli jonkin verran jumissa, teinipoika on ruvennut nyt vähän vetämään hihnassa), niin siinä oli tyyppi vähän levoton. Muuten kyllä ihan älyttömän hienosti. Ekaa kertaa vielä hierottiin lattialla, muut ovat hoitaneet aina pöydän päällä. 

Kysyin lopussa, miltä Santtu kokonaisuudessaan vaikutti. Kuulemma erittäin hyvältä. Jee! :-) Niskassa tosiaan lihasperäistä jumia vähän. Lisäksi oikea takajalka vähän "kanitti" enemmän verrattuna vasempaan. Erika epäili sen johtuvan siitä pentuajan varpaan murtumasta, sellainen voi jättää trauman pitkäksi aikaa kehoon, vaikka itse vaiva onkin aikaa sitten hoidettu. Kuitenkin murtunut varvas kuitenkin "pumppaantui" hyvin, eli se vaikutti hyvältä. Lanneosassa ranka oli aavistuksen jäykempi kuin sitten taas selän alueella, mutta hyvin sinne ilmeisesti sai liikettä. Mutta kokonaisuudessaan kaikki oli tosi hyvin, ja jos ei mitään akuuttia satu (kaatumisia, revähdyksiä, ym.), niin sitten katsotaan todennäköisesti seuraavaa hoitoa vasta lähempänä marras-joulukuun vaihdetta, kun alkaa messari lähestyä.

Kotihoito-ohjeiksi saimme, että Santun nesteytyksestä tulisi huolehtia, koska collieiden "tyyppivika" on juomattomuus. Santtu on aika hyvä juomaan itsekin, mutta tarpeen vaatiessa olen juottanut sitä helteillä ja rasituksen jälkeen Fitdog Energy ja/tai Recovery -jauheiden avustuksella. Kuitenkin veden tarve reilu 20kg koiralla on jopa litran verran päivässä (ja rasituksessa luonnollisesti vielä enemmän), eli hyvä olisi huolehtia riittävästä juomisesta. Lisäksi nyt muutama päivä rentoa ravailua, jotta kuonat poistuvat. Erika myös muistutteli minua, että rankemman rasituksen aikaan esimerkiksi viikon tai kahden kuureina magnesium ja b-vitamiini tekevät hyvää lihasjumien ennaltaehkäisyn takia. Hyvä valmiste on kuulemma Magnex Sitraatti+B6, jonka annostuksena Santun kokoiselle koiralle riittää ylläpitoon 1 tabletti/pv. Tarvittaessa annostusta voi myös hieman nostaa. Sitraattimuotoinen magnesium ilmeisesti imeytyy paremmin koiran elimistöstä, eli se on tehokkaampaa kuin "perinteiset" magnesiumvalmisteet. Täytynee siis käydä ostoksilla lähipäivinä.

Kyllä täytyy aina näiden hoitojen jälkeen olla iloinen siitä, miten terverakenteinen ja tasapainoinen Santtu kropaltaan on. Toivottavasti myöhemminkin Santtu pysyisi yhtä hyvässä kunnossa.

Lisäsin vielä alle omaan viestiinsä Santun kaikki luustokuvat halukkaille katseltaviksi.

Santun ruoto kuvina

Koska mulla Santun röntgenkuvat kerta ovat, niin laitan ne tänne blogiinkin halukkaille näytille. Itse olen innostunut luustokuvia katselemaan, joten siinäkin mielessä on kiva omat kuvat jakaa sitten muiden näytille. Kuvat ovat valitettavasti otettu "tavallisista" kuvista järkkärillä, lonkat ja kyynärät valotaululta, muut sitten kotona ikkunaa vasten. Laatu ei siis päätä huimaa verrattuna nykyaikaisiin digiröntgeneihin. Mutta selvän saa kuitenkin. :-)


Lonkat, A/A

Kyynärät 0/0


Polvi ja olkanivel, oikea

polvi ja olkanivel, vasen

Kaula

Kaula- ja rintarankaa

Selkä

Lanneranka

maanantai 2. syyskuuta 2013

Agilitya ja tokoa

Tänään oli pitkästä aikaa treenipäivä. Viime viikko meni alkuviikkoa lukuunottamatta ihan vain ollessa ja lenkkeillessä. Tänään oli sitten toiset jatko2-treenit ja perään VIP-tokot (kaveriporukan Very Importat Puppies -"pentukoulu", jossa on erirotuisia koirakavereita).

Agissa tehtiin irtoamistreeniä putken ja kolmen hypyn suoralla. Ennen tätä varsinaista treeniä kävin vähän naksuttelemassa A:n alastuloa ja tein muutamia hyppyjä. Samalla tein hallin 3-kentällä yhden paikkamakuun. Häiriötä oli tosi paljon ja Santtu siinä vähän levoton, mutta hienosti pysyi kuitenkin. On se hurjasti jo tuon paikkamakuun suhteen kehittynyt. Itse "varsinainen" treeni meni vähän niin ja näin. Ainakin yhden asian opin - Santtua ei palkata ainakaan agihallissa nameja heittämällä! Pari kertaa palkkasin putkeen irtoamisesta heittämällä namin, ja loppupeleissä tulos oli se, että Santtu meni nenä kiinni hallin lattiassa, kun yritin lähettää sitä putkeen. Eli jatkossa sitten leluja heitellään, namit tulee multa kädestä tai sitten ne on jollain targetilla. Piti tämäkin kantapään kautta oppia. Santtu irtos hyppysuoran tosi hienosti. Kouluttaja oli namikipon kanssa esteiden takana, joten kyllähän puikkis toki sinne lähteekin. Rimat olivat tässä vaiheessa 40cm. Vielä en nuorta koiraa hyppyytä 60cm rimoja. Treenit tehdään matalammilla ja hyppytekniikan kautta sitten nostetaan vähitellen rimoja kohti maxi-hyppyjä. Mut joo, ei mulle kyllä nyt jäänyt mikään järin kummoinen fiilis tuosta tän päivän agitreeneistä. Joko Santtu nyt ei muuten vaan ollut hommissa mukana, tai sitten sitä jopa vaivaa vähän jumissa oleva selkä. Epäilen kyllä, että sillä oli joku teinipoikapäivä agin suhteen. Mut kauheen tahmeaa oli. Ja kyllä mä myönnän, että kun ehdin Ainoon ja sen turbovauhtiin tottua, niin tuntuuhan tommonen kokematon ja lajiin syttymätön nahkalassie täysin erilaiselta. Toivon, että Santulle kuitenkin kipinä lajiin syttyy, vaikkakin mulla on pahin agikärpänen johonkin lähtenyt, eikä samanlaista paloa lajia kohtaan enää löydy kuin ennen. Joten hyvin voidaan Santun  kanssa jättää agility myös hömpöttelylajiksi, jos siltä alkaa tuntua. :-) Mutta en mä missään nimessä kirvestä ole kaivoon heittämässä, ei tämän päivän treeni nyt sentään toivoton ollut! Puhuinkin koutsin kanssa, että Santtu on agissa sen tyyppinen, että kovin pitkään en halua sen kanssa hinkata. Vaikka se tykkää tehdä ja on hommissa mukana, kai agility on vielä nuorelle koiralle sen verran rankkaa, että liiat toistot alkavat tökkiä. Ennemmin rakennan sitä hyvää tekemisen meininkiä nyt aluksi, ja tehdään helppoja ja vauhdikkaita treenejä, jotka pyritään pitämään lyhyinä. No mutta kuitenkin, vauhtisuoratreenin jälkeen tehtiin kepit (6 keppiä, läpinäkyvät ohjurit) muutamaan otteeseen. Ne menivät ihan ok. Kyllä siellä puikkonokan päässä jo selkeä idea keppejä kohtaan on.

Tokot taas. Ai että, Santun kanssa tokoilu on mielettömän kivaa! Tehtiin tänään häiriöharjoituksia, ja musta Santtu oli aika hyvin messissä, vaikka oli nuo agitkin alla. Ihan ekana aloitettiin luoksetulo+häiriö -treenistä, jossa toisen koirakon kanssa kutsuttiin koiria samaan aikaan meidän luokse, eivätkä koirat saaneet lähteä yhdessä painimaan. Eka koirat istuivat rivissä, toisen naama toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Siitä kutsuttiin. Kun tämä onnistui (meni heti hienosti Santulla ja Ruuti-aussilla), niin koirat olivat enemmän nenät vastakkain (väliä kuitenkin pari metriä sivuttaissuunnassa) ja siitä sama juttu. Lopussa koirat olivat melkein nokakkain ja sivuuttivat toisensa ihan lähekkäin. Tosi näpsäkästi sekä Ruuti että Santtu selviytyivät. 

Siitä me mentiin Santun kanssa tekemään paikkamakuu. Oli tosi levoton nyt, kerran nousikin. Toisaalta ihmekös tuo, kun takana tehtiin ruutua, edessä hyppyä ja vähän kauempana luoksareita. Mutta loppupeleissä sain lyhyen paikkamakuun hienosti onnistumaan. Kauaa en makuuttanut ihan tuon suuren häiriön takia. 

Paikkiksen jälkeen hypylle. Olis pitänyt tässäkin palkata pallolla, ei nameilla. Santtu ei jotenkin hahmottanut namialustaa, vaan jäi ennen namialustaa etsimään namia. Irtosi kuitenkin hypylle tosi hyvin, se varmaan on pääasia nyt tässä vaiheessa, kun alo-luokan hyppy on vielä ihan alkutekijöissään.

Sitten vielä ruutua. Ihan eka kerta Santulle. Siellä oli myös namialusta. Vein Santun kanssa yhdessä namit, sitten juoksin ensiksi poispäin ruudusta, ja siitä lähetin Santun ruutuun. Tosi hienosti Santtu irtosi ruutuun, ja kun pääsi nameille, heitin perään pallon ruudun taakse, jonka sai hakea. Kolme hyvää toistoa tuli tästä. Tein tosin huomion, että Santtu hotkaisee namit purematta, ja kun jatkaa siitä hirveällä höngyllä pallon perään, hyppivät namit takaisin ylös. Sitten pitää pudottaa pallo ja räkäistä namit kentälle, syödä ne uusiksi ja sitten ottaa pallo uudestaan. Ei kovin toimiva juttu tuokaan. Siinä mielessä tuo namipalkka + pallon perässä juokseminen ei ehkä oo fiksuin palkkauskombinaatio. Pitänee miettiä kenties jotain muuta.

Tässä vaiheessa pääsi Santtu lepäämään, kun meillä oli vain ihmisten kesken kapulanheittokisa. :-D Hauskaa oli, ja täytyy sanoa, että onnistuin sen vielä voittamaan! Tavoitteena oli siis heittää mahdollisimman lähelle kartiota, ja lähimmäksi heittänyt voitti. Leikkiähän tuo oli, mutta täytyy sanoa, että harjoitus oli monella tapaa loistava. Ensinnäkin vasta nyt tajusin konkreettisesti, minkälainen matka 10 metriä on. Se on tosi pitkä, ja tokokokeissa moni heittää aivan liian vajaita heittoja. Toisekseen jostain juuri viime viikolla lueskelin, että kapulaa kannattaa heittää laipasta, ja itse sainkin alakautta heittämällä laipasta kiinni pitäen tarkimmat heitot. Vinkkinä siis tulevaisuuteen itselleni. :-)

Otin vielä kentällä Santulle vauhtinoutoja 1kg lainakapulalla. Santtu ei oo tehnyt noutoja paljoa mitään, ja lähinnä oon tehnyt ehjän kapulan puutteessa metallinoutoja Santun kanssa. Voi luoja, miten hienoja vauhtinoutoja Santtu tuolla kilon kapulalla teki! Ne olis pitänyt saada videolle! Ihan mieletön vauhti, kaunis nosto, täysiä suoraan mun luokse, ja mikä parasta - Santtu ei edes tahtonut irroittaa kapulasta, kun otin lelun esiin, vaan Santtu tahtoi tuoda kapulan suoraan mun syliin. Mä olin ihan sydän sykkyrällä, miten taitava Santtu oli tuon kilon kapulan kanssa. Nyt pitäis vaan ruveta treenaamaan luovutusasentoa (eteen). Näistä noudoista jäi kyllä superhyvä fiilis! Kerrankin mulla on koira, jonka noutoja en oo mennyt pilaamaan, vielä. 

Ylipäätään oli kyllä hauska treenipäivä. Mä en tiedä, mut mä vaan jotenkin alan tykätä tokosta. Ehkä se on toi koiran positiivinen ote koko hommaa kohtaan. Santtu nimittäin ihan oikeasti tuntuu ns. tokokoiralta. Se tekee hommia keskittyneesti ja innokkaasti, mutta ei häslää. Tottakai Santun melko rauhallinen temperamentti näkyy, että verrattuna esim. vip-ryhmän ausseihin on Sanun tekeminen tottakai erilaista. Mutta mun mielestä siinä on kiva tekemisen meininki. Ehkä mun on myönnyttävä siihen, että Santusta tulee toko- ja jälkikoira, ja agikoira sitten ehkä joskus. Tai kuten kirjoitin aiemmin, saattaa agi jäädä ihan vaan hömpöttelylajiksi ja aivojen nollaukseksi. Tällä hetkellä tuntuu, että ehkä kuitenkin lähden nyt yrittämään tuota tokoa. Jos vaikka itse pääsisin Santun kanssa kisaamaan muissakin kuin alokasluokassa. Agissa kuitenkin oon kisannut kolmosissa, ja se on siinä mielessä mulle tuttua. Ehkä siksikin jokin kipinä ja kunnianhimo olisi saada koira tokossa ylempiin luokkiin ja kenties sinne pk-puolelle. Pitkä matka on kuitenkin vielä mihinkään kisoihin tai kokeisiin. Paljon pitää treenata ensiksi. :-)

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Sateinen sunnuntai


Eipä tähän päivään mitään ihmeellistä kuulu. Koirien kanssa olemme vain nukkuneet ja lenkkeilleet. Tänään on ollut tosi synkkä keli, ja satanut paljon. Kävimme Sannin, Lissu-dalmiksen ja Kaapo-bc:n kanssa metsälenkillä, ja etenkin Santulla ja Kaapolla oli ihan superhauskaa yhdessä. :-) Keenakin innostui juoksentelemaan jonkin verran muiden mukana. 

Sisaruksilla on sisällä hauskaa. Santtu etenkin tahtois koko ajan leikittää siskoaan. Eilen illallakin nukkumaan mennessä alkoi kamalat painit "koirahuoneessa". Tulee ihan mieleen alkuvuosi, kun Santun Torsti-veli oli meillä hoidossa, ja pojat riekkuivat kaiken aikaa. Samanlaista menoa on myös näillä kahdella. 

Tällä päivityksellä ei ollut oikeastaan mitään virkaa. Lähinnä tahdoin tehdä päivityksen myös Santun blogiin siitä syystä, että saan linkitettyä tänne edesmenneen bordercollieni tarinan varoittavana esimerkkinä siitä, mitä keppileikeissä voi käydä. Vaikka Aino jouduttiin lopettamaan toukokuussa, vielä yli kolmen kuukauden jälkeenkin tulee iso itku ikävästä. Kyllä nuo viimeiset viikot olivat äärettömän raskaita. Blogiin pääset tästä.

Koska mä oon nykyään äärettömän laiska ottamaan valokuvia järkkärillä, mulla on aina näitä kauheita kännykkäkamerakuvia. Tässä on oikein loisto-otos sisaruksista. Miten molemmat voivatkin näyttää noin hölmöiltä? Ps. Keenallakin on oikeasti olemassa korvat. ;-)