lauantai 31. elokuuta 2013

Näyttelypäivä Mäntyharjulla

Santun likaiset ja syödyt palkinnot. Niillä on niiin kiva leikkiä kehän jälkeen. ;-)

Olipas muuten kiva reissu! Lähdimme luottoihmisen Sannin kanssa kohti Mäntyharjua melkoisella kokoonpanolla. Autossa nimittäin matkustivat Santun lisäksi Roki-bc, Saku-dalmis ja Kaapo-bc. Neljä urosta, kaksi tyttöä ja tavarat yhteen farmariautoon oli ihan hyvä saavutus. :-) Mutta eipä meillä ihan pönttöjä uroksia olekaan, eikä ainuttakaan murahdusta edes kuulunut mistään suunnalta. Hyvä niin! 

Lähdin Santun kanssa Mäntyharjulle, sillä tuomarina oli Harry Tast, jolta tahdoin arvostelun Santulle. Aikanani käytin Santun isoisän Vekun (Oneway's Gold Rush) Tastilla, ja tällöin tykkäsin tuomarin arvostelusta, vaikkei koira menestynytkään. Täytyy sanoa, että en tänäänkään joutunut pettymään. Arvostelu oli kovin Santun näköinen, joskin suorastaan mairittelevan hyvä. Kuitenkin myös Santun virheet löytyvät arvostelusta, eli tuomari tosiaan kirjoitutti koiran näköisen arvostelun. Santtu oli hienosti toinen kahdesta SA:n saaneesta urosta, ja kun valioluokan urokselle (Timonan Uncle Unison) hävisi, tuloksena JUN ERI1 SA PU2 ja SERT. :-) Ennen kaikkea olen äärettömän tyytyväinen Santun esiintymiseen. Nyt on Santulle löytynyt tekemisen meiniki kehään, eli se seisoo valppaan ja ryhdikkään näköisenä kehässä ja sillä on selvästi mukavaa, mutta se ei sähellä. En tiedä, onko kasvattaja-Tuulalla "taikanäpit", vai kulkisiko Santtu minunkin kanssani hyvin, mutta ainakin Tuulan kanssa Santtu oli superhieno! Kuvia tulee toivottavasti myöhemmin näytille.

Alla vielä Santun arvostelu:
"13kk. Hyvin laadukas ja lupaava juniori. Rungossa kauniit, tasapainoiset linjat, hyvä niskakaari. Puhdaslinjainen, pitkä, urosmainen pää. Korvat voisivat taittua hieman korkeammalta. Alaleuka saa vielä vahvistua. Kevyet, säännölliset liikkeet. Esiintyy jo tähden tavoin." - Harry Tast, FI
Itse pääsinkin myös Rokin hihnan päähän, kun esittäjä oli valitettavasti sairastunut kuumeeseen. Roki on varsin iloinen ja huoleton heppu, joten esiintymistä ei paljoa tarvitse murehtia. Roki kyllä hoitaa homman kotiin! Mielestäni poitsu esiintyikin tosi mukavasti, tuntui ainakin omiin näppeihin hyvältä. Valitettavasti tuomari nyt ei täysin mielistynyt herraan, joten tuloksena EH2. Hyvä tuomio se kuitenkin oli tunnetusti tiukalta tuomarilta. :-) Lisäksi Sannin Saku oli hienosti PU3 ja VSP-veteraani, joten ei meillä turha reissu ainakaan ollut.

Santun sisko Keena (joka oli näyttelyssä isossa junnuluokassa ERI1 SA) tuli mulle kylään noin viikoksi. Saas nähdä, kuinka hauskaa on sisaruksilla yhdessä. Ainakin illalla on meno ollut melkoista. ;-) Toivottavasti tulisi sisaruksistakin jokunen kuva räpsittyä.

Timonan kasvattajaryhmä Mäntyharjulla. 1 KP.
Tässä olenkin itse Santun narun nokassa. Kuva: Veera Rahikainen

perjantai 30. elokuuta 2013

Santun terveystulokset

Santtu kävi aiemmin tänä kesänä kuvattavana Kankaanpäässä, ja vihdoin tänään tuli Santun viralliset luustokuvaustulokset. Kuten ell lupailikin, priimaa on Santun luusto, eli lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Samalla kerralla kuvattiin epävirallisesti olkavarret, polvet, niska, selkä ja lanneranka. Missään ei moitteen sijaa ollut, joten tällä luustolla uskaltaa harrastaa. :-)

Nyt täytyisi käyttää Santtu vielä virallisessa silmätarkastuksessa. En usko, että sieltä nuorelta koiralta mitään löytyy, kun Santtu on kerta geneettisesti terveeksi CEA:n osalta tutkittu, mutta aikuistarkastus kuitenkin täytyy tehdä. Nyt sitten on Santulle jo ensimmäinen pentusuunnitelmakin. Myöhempää jalostuskäyttöä katsomme, kunhan ensimmäinen pentue maailmaan tupsahtaa, ja pennuista jotain osviittaa jälkeläisnäytöstä kertyy.

Kävimme pari päivää sitten lenkkeilemässä Laajavuoressa, ja Sanni otti muutaman aivan ihanan kuvan Santusta. Kiitos!

Kuva: Sanni Muurmäki

Kuva: Sanni Muurmäki

Kuva: Sanni Muurmäki

tiistai 27. elokuuta 2013

Ei ihan niin onnistuneet jälkitreenit

Jep. Kun tuntui, että leirillä jäljet sujuivat hyvin, ja kouluttajalta tuli positiivista palautetta, niin pitihän sitä tänään käydä tekemässä jälki, jossa sitten oikeastaan kaikki epäonnistuu. Tein tavalliseen tapaan n. 40 metrin jäljen neljällä purkilla meidän lenkkimetsään. Jälki ehti vanheta aika lailla tasan tunnin, kun kävimme koirien kanssa lenkillä odotellessa. Otin Santun jäljen vasemmalta puolelta, ja nyt yritin kiinnittää huomiota, etten tuuppaa itse Santtua takajäljelle. Takajäljen se kuitenkin kävi tsekkaamassa... En ymmärrä, mitä tein väärin, mutta ens jäljelle en ota Santtua ihan kohtisuoraan jälkeä, vaan helpotan tuontia hieman, että lähtisi oikeaan suuntaan. No, itse möhlin sitten heti alussa, kun luulin jäljen lähtevän suoraan eteenpäin, kuten tarkoitus oli kävellä, mutta Santtu itsepintaisesti lähti kaartamaan vasemmalle. Pidätin sitä, ja Santtu rupesi mua tuijottamaan, että hei kun täällä se on. Vähän aikaa pidätin, Santtu kierteli sen verran, mitä löysää oli, ja palasi aina vasemmalle. Sitten tajusinkin jo ekan purkin näkyvissä, ja totesin että niin vaan se koira taas oli oikeassa. Päästin Santun, ja pääsin palkkaamaan. Purkilta Santtu lähti ihan ok, vähän kyllä mun mielestä epätarkasti. Koko ajan teki kuitenkin töitä. Toiselle purkille ihan ok. Toisen ja kolmannen väli oli vähän normaalia pidempi (ehkä 15 metriä), joka teetti Santulle haasteita. Liekö maasto oli tosi tallattu vai mikä oli, mutta Santtu haki hirveästi jälkeä ja risteili. No kyllä se kuitenkin selvitti itsensä kolmannelle purkille, eli onneksi oli koira taas aktiivinen ja teki töitä. :-) Vasta viimeinen väli meni mun mielestä hyvin, ja siinä olikin askeleita muutama vähemmän, joten oli hyvä päästä tosi hyvästä vikasta pätkästä palkkaamaan heti. Eli ei kyllä yhtään hyvä suoritus, joskin ehkä syytän tästä(kin) eniten itseäni, enkä niinkään koiraa. Onneksi koira ei rikki ns. huonoista treeneistä mene, joten ei muuta kuin uusi jälki vaan alle tekemään.

Kävin illalla Vesangassa Kaisan ja Iitan kanssa tekemässä "palauttavan" treenin. Kaisa ajoi samalla kaavalla neljällä purkilla jäljen, mä tein Iitalle ekan jälkitreenin. Annettiin jälkien noin puolisen tuntia vanhentua, ja käytimme koiria rallattamassa. Ehkä oli virhe antaa Santun paahtaa ihan täysillä Iitusen kanssa, kun alla oli jo yksi jälkitreeni ja tunnin lenkki. Iita ajoi eka jälkensä (hienosti!) ja Santtu sitten. Santtu teki kyllä koko ajan töitä, mutta vähän selasi, ja mun mielestä ei vain jaksanut keskittyä niin hyvin kuin aiemmin. Liekö siitä voi koiraa syyttää, onhan meillä ollut aika aktiiviset viime päivät. Mun mielestä vasta viimeinen väli meni ihan ok, josta toki olikin hyvä saada Santulle kunnon palkka, eli iltaruoka. Mutta joo, ei jäänyt mikään loistofiilis tästäkään, vaikkei tämä mikään katastrofi ollut.

Nyt saa Santtu pitää jäljestä pari päivää taukoa, vaikka mulla kamala treenimotivaatio olisikin. On väärin vaatia nuorelta koiralta joka päivä tarkkaa työtä, kun jäljestys on kuitenkin vasta aloitettu, ja niin monta treeniä on tullut noin viikossa tehtyä. Annetaan tyypille vähän aikaa nollata, ja puuhataan vaikka tokoa tai agia. Joku päivä voisi toki olla ihan rehellinen lepopäivä. Hankala vaan pitää nyt tekemättömiä päiviä, kun olen itse kesälomalla ja aikaa olisi treenata vaikka aamusta iltaan. :-) 

maanantai 26. elokuuta 2013

Ensimmäiset Jatko2 -treenit

Tänään aloitettiin JATin agilityryhmässä, kun uusi jakso starttasi. Alkeet opetin Santulle itse, ja nyt sitten kun koira on yli vuoden, saamme harrastaa agilitya ohjatussa ryhmässä. Kouluttajanamme on Eija Haarala, joka kisaa cavaliereilla agilityssa. 

Ajattelin Santun olevan aivan liian kokematon Jatko2-ryhmään, mutta tänään selvisi, että siellä on aloittelevia muitakin. Kävimme tän päivän treeneissä lähinnä läpi, ketä meitä on, ja mitä kukakin on tehnyt koiransa kanssa. Santtu on ryhmän nuorin, mutta sehän ei toki meitä haittaa. Esittelyjen ja maksukuittien tarkastusten jälkeen tehtiin ihan vain tsekkaus, miten kenenkin koira lähdössä pysyy. Lähtö ei tähän asti ole Santulle ollut ongelma, joten hyvinhän se siellä pysyi. Lisäksi teimme treenin, jossa katsottiin käden merkitystä ohjauksessa. Aidan siivekkeistä oli tehty ympyrä, ja tarkoituksena oli olla itse ympyrän keskellä ja ohjata koira siivekkeiden ulkopuolella ympyrän kehällä. Kun käden laskee alas, koiran on tarkoitus tulla ohjauksen mukana ympyrän keskelle. Santtu ei vielä ohjausta järin hyvin lue, mutta nopeasti se oppi homman idean. Tuon treenin voisi joskus tehdä uudestaankin. Itsenäisesti teimme läpinäkyvillä ohjureilla 6 kepin treenin, ja tosi nohevasti Santtu jo pujottelee. :-) Kohta vois varmaan testata jo täyttä keppisarjaa. Ohjureiden poistamiseen on toki pitkä aika vielä.

Santtu on muuten ollut tosi väsynyt tänään. Se vain haukoittelee ja nukkuu. Meinasin, että liekö on mitään järkeä agilitytreeneihin edes lähteä, mutta kyllä se nuo lyhyet treenit hyvin jaksoi. Treenien jälkeen pesin Santun, ja pesun jälkeen Santtu virkistyikin hurjasti. Nyt se on tällä kymmenillä eri leluilla leikkinyt illan. Mutta kyllä tommonen leirielämä vielä nuorta koiraa verottaa kovasti. Kuten myös ohjaajaa. :-)

SCY:n harrasteleiri - jälkien jäljillä

Pääsin kuin pääsinkin Santun kanssa Collieyhdistyksen ja Aktiivicollieiden järjestämälle harrasteleirille Hartolan Kunkkulan koiraurheilukseskukseen koko viikonlopuksi. Leiri alkoi jo perjantaina, mutta pääsimme Santun kanssa paikan päälle vasta lauantaina aamusta, kun olin ensiksi yön töissä. 1,5 tunnin unilla lähdin kohti Hartolaa. Nyt jäi sitten Tervakosken näyttely väliin, jonne Santun olin ilmoittanut, mutta eipä kyllä harmittanut, kun leireily varmistui. :-)

Ihan ekat jälkifiilikset ovat, että onneksi lähdin! Meidät oli Santun kanssa pistetty peruutuspaikkojen takia kokeneempien jälkiryhmään, vaikka Santtuhan on kaukana kokeneesta. Vastahan me jälkikausi viime viikolla aloitettiin. ;-) Mutta eihän tuo haitannut, kun kuitenkin kaikille koirille tehtiin omat treenit tason mukaan. Santtu sitten teki vauvatreenejä, ja muille tehtiin maastojen mukaan (Kunkkula on leirikeskuksena muuten mukava, mutta metsälajimaastot ovat surkeat...) pidempiä ja vaikeampia jälkiä. Ryhmän kouluttajana oli Minna Uurainen, ja ryhmässä oli Santun lisäksi kaksi nahkaurosta, yksi pehkonarttu, yksi belgi ja yksi australianpaimenkoira. Kukaan koirista ei ollut jäljellä vielä kisannut, mutta koetavoitteita taisi suurimalla osalla olla. 

Meillä oli viikonlopun treenit jaettu kolmeen pätkään. Lauantaina lähdimme klo 9 ensimmäisen kerran metsään. Santulle tehtiin viimeisenä pentupentu-treeni. Mä oon nyt Santtua ajattanut ilman makkarajälkiä. Kävin tekemässä siis noin 40 metrin jäljen, jossa oli kymmenen metrin välein ruokapurkki. Kun metsään menin, totesin, että eihän tänne voi kokematonta koiraa viedä, kun maasto oli täynnä risukasoja, ja metsä oli erittäin vaikeakulkuinen. Kun olin jäljen tehnyt, totesin kouluttajalle, että maasto on ihan perseestä ja se on vaikeaa näin kokemattomalle koiralle. Yhteistuumin päädyttiin siihen, että ei ajeta sitä jälkeä. Lähdimme hakemaan purkit pois, mutta Santtu lähti kuitenkin mukaan kävelemään. Ajateltiin, että jos se jäljen sieltä ryteiköstä löytää, niin hyvä homma ja palkataan, jos osuu purkille. No hyvinhän se Santtu sen jäljen sieltä maastosta nosti, ja tosi tarkasti löysi tiensä purkilta purkille. Olin ihan äimistynyt, mutta päästiin sitten kuitenkin palkkaamaan ja tekemään jonkinlainen "treeni", vaikkei se nyt ihan sitä ollut, mitä ajateltiin. :-) 

Lounaan jälkeen lähdimme uudelleen metsään iltapäivällä. Nyt meille luvattiin paremmat maastot, mutta pettymys oli kyllä aika suuri, kun perille päästiin. Samanlaista ryteikköä ja hakkuuaukeaa, ja hirvikärpäsiä ihan mielettömästi! No, ötököille ei tietysti kukaan mitään voi, mutta maasto nyt oli kuitenkin ihan kauheaa. Saatiin kuitenkin jokaiselle jonkinlaiset jäljet tehtyä. Santulle tehtiin vastaava harjoitus uudestaan, eli noin kymmenen metrin välein purkit. Santtu nosti jäljen tosi nohevasti, ja etenkin ekalle purkille teki todella hienosti töitä. Loppujäljellä harhaili jonkin verran, ja kulki jäljen sivussa, mutta ilmeisesti myös tuuli painoi hajua jäljeltä sivuun. Välillä jouduin Santtua pidättämään aika paljonkin. Kuitenkin päästiin ihan kohtuullisesta työskentelystä palkkaamaan, ja koira oli koko ajan aktiivinen. Sovittiin, että seuraavan päivän treeni ajetaan vähän eri suuntaan, ettei tuuli vie jälkeä. Santtu selvästi väsähti toisesta jäljestä, vaikka matkaa oli ehkä se 40 metriä. Kovasti vielä kuluttaa pienen koiran päätä, kun nenätyöskentely on kuitenkin vielä uutta, vaikka se luontaista Santulle onkin. Mut kokonaisuudessaan lauantaista jäi hyvä fiilis. Sen lisäksi, mitä tehtiin Santun kanssa, niin itse koen oppineeni myös muiden jälkitreenejä seuraamalla hurjasti. Ehkä se olikin jopa paras anti koko leirillä.

Sunnuntaina oli nokka kohti metsää taas yhdeksältä aamupalan jälkeen. Sunnuntaina meillä vihdoinkin oli kelvolliset maastot. Santulle taas sama treeni. Alunperin oli tarkoitus tehdä pidempi jälkipätkä purkkien väliin, mutta koska koira vielä väsyy, niin teimme ihan samalla kaavalla pentujäljen. Nyt jälki oli vieraan tallaama, joka oli uusi juttu. :-) Päivän aloitimme kuitenkin esineruudulla. Koska kouluttaja risti Santun "luomujäljestäjäksi", niin esineruutukin aloitettiin luomuillen. Tallasimme porukalla n. 5m x 8m alueen, johon laitoimme esineitä. Santtu sai ensimmäisenä ruutuun mennä, ja Santtu päästettiin alueelle vapaana. Sitä ei hetsattu, eikä "valmisteltu", vaan se vaan sai lähteä tutkimaan tallattua aluetta, ja katsoimme, mitä tapahtuu. Santtu lähti itse heti töihin, eli häntä heiluen alkoi haistella. Selvästi se tajusi, että ruudussa on jotain, mutta ei vielä tiennyt, että mitä. Kun Santtu paikallisti ekan esineen, tosi hyvin se siihen tarkensi. Kun kysyin, "mitä sä löysit, mitä siellä on?", niin nappasi ekan esineen jopa suuhunsa. Pääsin tästä palkkaamaan ruoalla, ja ruoan jälkeen se sai lähteä taas töihin. Tarkensi hyvin taas esineelle, nyt se ei sitä tosin nostanut. Kouluttaja sanoi, että esineiden nostaminen kannattaa opettaa erikseen, että nyt antaa vain sen harjoitella muuten esineisiin tarkentamista. Kolme esinettä se bongasi hienosti, ja mikä oli iloinen huomio, Santtu pysyy tallatulla alueella tosi hienosti. Heti, kun meni reunasta yli, tajusi palata ruutuun takaisin. Selvästi on siis pienen pojan päähän mahtunut ajatus siitä, että tallatusta seuraa "jotain". Kolmen esineen jälkeen alkoi jo vähän tulla väsy, ja sitten se bongasi ryhmäläisen läheltä ruutua pilkkomasta nameja. Siihen jäi tyypin työskentely, kun olisi ollut ilmaistakin ruokaa tarjolla. ;-) Otettiin Santtu vielä ruutuun takas, mutta todettiin, että jätetään harjoitus tähän, kun etenkin nuo kolme se nosti hienosti, ja ainakin neljäs (ehkä viideskin) sieltä löytyi.

Itse jälki jouduttiin ajamaan vain kahdelle ekalle purkille asti. Santun jälki tuli sen verran pitkälle, että lopussa tulikin edellisen koiran jäljen ylitys, kun yritimme tehdä Santun jäljen toisen koiran jäljen sisälle. Toin Santun jäljelle sivusta, ja täytyy myöntää, että nyt itse onnistuin ajamaan Santun takajäljelle. Jotenkin tuuppasin sitä, enkä antanut sen lähteä itsenäisesti töihin. Tästä sain kyllä noottia kouluttajalta. ;-) Kun Saatiin Santtu korjattua oikeaan suuntaan, jäljesti se hyvin ekalle purkille, ja samoin toiselle purkille. Tänään työskentely oli tosi tarkkaa. Ei siinä muuta, lyhyt, mutta todella onnistunut treeni! Eikä se vieraan jälki näytä olevan missään määrin hidaste tai vaikeutus. Samalla tavalla teki töitä.

Kaiken kaikkiaan mä oon ihan superhypertyytyväinen! Jälkitreeneihin kasvoi motivaatio ihan järkyttävästi, kun sai vahvistuksen sille, että vien Santtua ihan fiksusti eteenpäin. Santtu oli koko ajan aktiivinen ja motivoitunut jäljelle, ja tavoitteena onkin, että mä saan vaan kulkea narun perässä. Nyt jatketaan näitä "pentupentu"-jälkiä. Vähän pidennetään purkkien väliä, ja heti kun saan kepit treenattua erikseen, niin ne laitetaan jäljelle purkkien sijasta. Sitten myöhemmin lähetään työstämään kulmia ym. Jos mä olen nyt reipas, niin aika pitkälle päästään vielä tänä syksynä. Se vaan vaatii sitä metsään lähtemistä. :-) 

Leiri oli mainio, ja oli kiva saada myös uusia tuttuja, ja nähdä vanhoja! Harmittavasti muihin ryhmäläisiin ei ehtinyt oikein tutustua, mutta ainakin omat treenikamut tulivat tutuiksi. Kiitos seurasta kaikille, ja lämpimät kiitokset etenkin kouluttaja-Minnalle! Sä oot huippu.

perjantai 23. elokuuta 2013

Kuolleen blogin herättäminen henkiin?

Niinpä niin. Aina mun blogeille käy näin. Ei tämä uutta ollut, mutta vähänhän se harmittaa, etten sitten kuitenkaan saanut Santun kasvuajasta pidettyä blogia pystyssä. Jotenkin vain tuntuu, että on niin kiire ollut koko ajan... Nyt kuitenkin ajattelin yrittää pistää blogia pystyyn ihan sen takia, että olemme Santun kanssa aktivoituneet treenaamaan tokoa, agia ja jälkeä, joten jonkinlaista treenipäiväkirjaa olisi syytä pitää pystyssä.

Yritän ehkä vähän enemmän kertoa Santun elämästä, mutta nyt olen (yllättäen) lähdössä yöksi töihin, jonka vuoksi en paljoa ehdi kirjoitella. Kaiken kaikkiaan yhteenvetona voi kuitenkin todeta, että Santulle kuuluu hyvää! Siitä on kasvanut tosi mukava nuori nahkacollien alku, jonka kanssa on ilo asua ja elää. Koira ei juuri helpommaksi voi tuosta muuttua, mutta toisaalta samaan aikaan se tykkää touhuta ja oppia uutta. :-) Santun sosiaalisuus ja elämänmyönteisyys jaksaa usein hämmästyttää, että voiko koira todella olla tällainen. Joten hyvin menee.

Perhettämme kohtasi suuri suru toukokuussa, kun Santun rakas ystävä Aino menehtyi keppionnettomuuden seurauksena. Aino jouduttiin lopettamaan 23.5. puolentoista viikon kipuilun seurauksena. Tarkoituksenani on ollut kirjoittaa Ainon blogiin Ainon kuulumisia ja myöhemmin tästä onnettomuudesta, mutta se on tuntunut niin raskaalta edelleen... Mutta jonakin päivänä sen teen. Lyhyesti kerrottuna kuitenkin Aino juoksi suu auki ohueeseen ja pitkään keppiin toukokuun puolivälissä Laajavuoren laskettelurinteillä. Keppi lävisti nielun. Päivystyksessä kuvittelimme, että keppi (noin 5cm) saatiin poistettua, mutta Aino ei parantunut vahvoista lääkkeistä huolimatta. Vein Ainon toiselle klinikalle, jossa epäiltiin keppiä jääneen Ainon sisälle, ja kepinpalan kulkeutuneen kohti lapaa. Aino oli tässä vaiheessa jo erittäin huonossa kunnossa, ja kun vaihtoehtona olisi ollut todella suuri ja ennusteeltaan epävarma leikkaus tai Ainon päästäminen pois, muutaman itkuisen ja lohduttoman päivän jälkeen päädyimme jälkimmäiseen ratkaisuun. Eläinlääkäri tahtoi avata Ainon, ja ruumiinavauksessa paljastui koko lohduton tilanne. Ainon nielun oli lävistänyt yli 20cm keppi, ja kun eläinlääkäri avasi Ainon, löytyi kepistä vielä 18,5cm nielun ja rinnan välistä. :-( On käsittämätöntä, miten Aino pysyi hengissä. Voin vain kuvitella, kuinka kipeä se oli. Näin voi siis todella käydä, vaikkei sitä meinaa todeksi uskoa. Santtu jäi sitten yksin, ja me kaikki jäimme kaipaamaan iloista Ainoa.

No, takaisin Santtuun. Meillä on Ainon lähdön myötä käynyt aika paljon koirakavereita kylässä. Lenkkeilemme myös paljon muiden koirien kanssa, koska Santtu selvästi kaipaa kotiin koiraseuraa. Santtu on ainakin toistaiseksi tullut tosi hienosti toimeen kaikkien lenkkikavereiden kanssa sukupuolesta ja iästä riippumatta, ja toivon saman sosiaalisuuden säilyvän myös Santun vanhetessa.

Näyttelyissä olemme käyneet todella aktiivisesti kesällä. Päivitin näyttelyarvostelut omalle sivulleen, ja niille pääsee yläpalkin kautta. Tärkeimpinä mainintoina ovat kenties Santun kaksi Suomen SERTiä ja Virosta yksi ROP-voitto Pärnun heinäkuisessa näyttelyssä. Santtu sai Pärnusta samalla junnusertin, ja toista junnusertiä Santtu lähtee metsästämään syyskuussa kasvattaja-Tuulan kanssa. 

Yritän päivittää Santun valokuvia ja muita juttuja tänne myöhemmin, samoin niitä treeniasioita. Josko sitä taas jotenkin aktivoituisi tähän blogin pitämiseenkin. Sunnuntaina lähdemme käymään SCY:n järkkäämällä harrastusleirillä Hartolassa. Valitettavasti en päässyt leirille koko viikonlopuksi näiden työvuorojeni takia, mutta onhan se yksikin päivä jotain.