Pääsin kuin pääsinkin Santun kanssa Collieyhdistyksen ja Aktiivicollieiden järjestämälle harrasteleirille Hartolan Kunkkulan koiraurheilukseskukseen koko viikonlopuksi. Leiri alkoi jo perjantaina, mutta pääsimme Santun kanssa paikan päälle vasta lauantaina aamusta, kun olin ensiksi yön töissä. 1,5 tunnin unilla lähdin kohti Hartolaa. Nyt jäi sitten Tervakosken näyttely väliin, jonne Santun olin ilmoittanut, mutta eipä kyllä harmittanut, kun leireily varmistui. :-)
Ihan ekat jälkifiilikset ovat, että onneksi lähdin! Meidät oli Santun kanssa pistetty peruutuspaikkojen takia kokeneempien jälkiryhmään, vaikka Santtuhan on kaukana kokeneesta. Vastahan me jälkikausi viime viikolla aloitettiin. ;-) Mutta eihän tuo haitannut, kun kuitenkin kaikille koirille tehtiin omat treenit tason mukaan. Santtu sitten teki vauvatreenejä, ja muille tehtiin maastojen mukaan (Kunkkula on leirikeskuksena muuten mukava, mutta metsälajimaastot ovat surkeat...) pidempiä ja vaikeampia jälkiä. Ryhmän kouluttajana oli Minna Uurainen, ja ryhmässä oli Santun lisäksi kaksi nahkaurosta, yksi pehkonarttu, yksi belgi ja yksi australianpaimenkoira. Kukaan koirista ei ollut jäljellä vielä kisannut, mutta koetavoitteita taisi suurimalla osalla olla.
Meillä oli viikonlopun treenit jaettu kolmeen pätkään. Lauantaina lähdimme klo 9 ensimmäisen kerran metsään. Santulle tehtiin viimeisenä pentupentu-treeni. Mä oon nyt Santtua ajattanut ilman makkarajälkiä. Kävin tekemässä siis noin 40 metrin jäljen, jossa oli kymmenen metrin välein ruokapurkki. Kun metsään menin, totesin, että eihän tänne voi kokematonta koiraa viedä, kun maasto oli täynnä risukasoja, ja metsä oli erittäin vaikeakulkuinen. Kun olin jäljen tehnyt, totesin kouluttajalle, että maasto on ihan perseestä ja se on vaikeaa näin kokemattomalle koiralle. Yhteistuumin päädyttiin siihen, että ei ajeta sitä jälkeä. Lähdimme hakemaan purkit pois, mutta Santtu lähti kuitenkin mukaan kävelemään. Ajateltiin, että jos se jäljen sieltä ryteiköstä löytää, niin hyvä homma ja palkataan, jos osuu purkille. No hyvinhän se Santtu sen jäljen sieltä maastosta nosti, ja tosi tarkasti löysi tiensä purkilta purkille. Olin ihan äimistynyt, mutta päästiin sitten kuitenkin palkkaamaan ja tekemään jonkinlainen "treeni", vaikkei se nyt ihan sitä ollut, mitä ajateltiin. :-)
Lounaan jälkeen lähdimme uudelleen metsään iltapäivällä. Nyt meille luvattiin paremmat maastot, mutta pettymys oli kyllä aika suuri, kun perille päästiin. Samanlaista ryteikköä ja hakkuuaukeaa, ja hirvikärpäsiä ihan mielettömästi! No, ötököille ei tietysti kukaan mitään voi, mutta maasto nyt oli kuitenkin ihan kauheaa. Saatiin kuitenkin jokaiselle jonkinlaiset jäljet tehtyä. Santulle tehtiin vastaava harjoitus uudestaan, eli noin kymmenen metrin välein purkit. Santtu nosti jäljen tosi nohevasti, ja etenkin ekalle purkille teki todella hienosti töitä. Loppujäljellä harhaili jonkin verran, ja kulki jäljen sivussa, mutta ilmeisesti myös tuuli painoi hajua jäljeltä sivuun. Välillä jouduin Santtua pidättämään aika paljonkin. Kuitenkin päästiin ihan kohtuullisesta työskentelystä palkkaamaan, ja koira oli koko ajan aktiivinen. Sovittiin, että seuraavan päivän treeni ajetaan vähän eri suuntaan, ettei tuuli vie jälkeä. Santtu selvästi väsähti toisesta jäljestä, vaikka matkaa oli ehkä se 40 metriä. Kovasti vielä kuluttaa pienen koiran päätä, kun nenätyöskentely on kuitenkin vielä uutta, vaikka se luontaista Santulle onkin. Mut kokonaisuudessaan lauantaista jäi hyvä fiilis. Sen lisäksi, mitä tehtiin Santun kanssa, niin itse koen oppineeni myös muiden jälkitreenejä seuraamalla hurjasti. Ehkä se olikin jopa paras anti koko leirillä.
Sunnuntaina oli nokka kohti metsää taas yhdeksältä aamupalan jälkeen. Sunnuntaina meillä vihdoinkin oli kelvolliset maastot. Santulle taas sama treeni. Alunperin oli tarkoitus tehdä pidempi jälkipätkä purkkien väliin, mutta koska koira vielä väsyy, niin teimme ihan samalla kaavalla pentujäljen. Nyt jälki oli vieraan tallaama, joka oli uusi juttu. :-) Päivän aloitimme kuitenkin esineruudulla. Koska kouluttaja risti Santun "luomujäljestäjäksi", niin esineruutukin aloitettiin luomuillen. Tallasimme porukalla n. 5m x 8m alueen, johon laitoimme esineitä. Santtu sai ensimmäisenä ruutuun mennä, ja Santtu päästettiin alueelle vapaana. Sitä ei hetsattu, eikä "valmisteltu", vaan se vaan sai lähteä tutkimaan tallattua aluetta, ja katsoimme, mitä tapahtuu. Santtu lähti itse heti töihin, eli häntä heiluen alkoi haistella. Selvästi se tajusi, että ruudussa on jotain, mutta ei vielä tiennyt, että mitä. Kun Santtu paikallisti ekan esineen, tosi hyvin se siihen tarkensi. Kun kysyin, "mitä sä löysit, mitä siellä on?", niin nappasi ekan esineen jopa suuhunsa. Pääsin tästä palkkaamaan ruoalla, ja ruoan jälkeen se sai lähteä taas töihin. Tarkensi hyvin taas esineelle, nyt se ei sitä tosin nostanut. Kouluttaja sanoi, että esineiden nostaminen kannattaa opettaa erikseen, että nyt antaa vain sen harjoitella muuten esineisiin tarkentamista. Kolme esinettä se bongasi hienosti, ja mikä oli iloinen huomio, Santtu pysyy tallatulla alueella tosi hienosti. Heti, kun meni reunasta yli, tajusi palata ruutuun takaisin. Selvästi on siis pienen pojan päähän mahtunut ajatus siitä, että tallatusta seuraa "jotain". Kolmen esineen jälkeen alkoi jo vähän tulla väsy, ja sitten se bongasi ryhmäläisen läheltä ruutua pilkkomasta nameja. Siihen jäi tyypin työskentely, kun olisi ollut ilmaistakin ruokaa tarjolla. ;-) Otettiin Santtu vielä ruutuun takas, mutta todettiin, että jätetään harjoitus tähän, kun etenkin nuo kolme se nosti hienosti, ja ainakin neljäs (ehkä viideskin) sieltä löytyi.
Itse jälki jouduttiin ajamaan vain kahdelle ekalle purkille asti. Santun jälki tuli sen verran pitkälle, että lopussa tulikin edellisen koiran jäljen ylitys, kun yritimme tehdä Santun jäljen toisen koiran jäljen sisälle. Toin Santun jäljelle sivusta, ja täytyy myöntää, että nyt itse onnistuin ajamaan Santun takajäljelle. Jotenkin tuuppasin sitä, enkä antanut sen lähteä itsenäisesti töihin. Tästä sain kyllä noottia kouluttajalta. ;-) Kun Saatiin Santtu korjattua oikeaan suuntaan, jäljesti se hyvin ekalle purkille, ja samoin toiselle purkille. Tänään työskentely oli tosi tarkkaa. Ei siinä muuta, lyhyt, mutta todella onnistunut treeni! Eikä se vieraan jälki näytä olevan missään määrin hidaste tai vaikeutus. Samalla tavalla teki töitä.
Kaiken kaikkiaan mä oon ihan superhypertyytyväinen! Jälkitreeneihin kasvoi motivaatio ihan järkyttävästi, kun sai vahvistuksen sille, että vien Santtua ihan fiksusti eteenpäin. Santtu oli koko ajan aktiivinen ja motivoitunut jäljelle, ja tavoitteena onkin, että mä saan vaan kulkea narun perässä. Nyt jatketaan näitä "pentupentu"-jälkiä. Vähän pidennetään purkkien väliä, ja heti kun saan kepit treenattua erikseen, niin ne laitetaan jäljelle purkkien sijasta. Sitten myöhemmin lähetään työstämään kulmia ym. Jos mä olen nyt reipas, niin aika pitkälle päästään vielä tänä syksynä. Se vaan vaatii sitä metsään lähtemistä. :-)
Leiri oli mainio, ja oli kiva saada myös uusia tuttuja, ja nähdä vanhoja! Harmittavasti muihin ryhmäläisiin ei ehtinyt oikein tutustua, mutta ainakin omat treenikamut tulivat tutuiksi. Kiitos seurasta kaikille, ja lämpimät kiitokset etenkin kouluttaja-Minnalle! Sä oot huippu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti