maanantai 9. syyskuuta 2013

Takaakiertoja!

Tänään oli kolmannet Jatko2 -treenit. Jos viime viikolla podin jonkinlaista "mikään ei onnistu" -tuskaa, niin tänään oli Santtu kyllä ihan iskussa! En tiedä, oliko sillä nyt hirveästi virtaa, kun viime viikolla jäi harrastmiset oman sairastamiseni takia vähille, vai miksi se oli niin sairaan hyvä! Mut tänään oli semmonen nuoren koiran agilityfiilis, ja Santtu liikkuikin tosi näpsäkästi. Pitäisi varmaan alkaa ottaa videokamera treeneihin mukaan ja pyytää jotakin kuvaamaan, kuten aikanaan Ainon treeneissä. Niistä videoista jäi hyvää materiaalia itselle, ja edistymisen näki selvästi. Samalla pystyi aina kertaamaan kouluttajan ohjeet vielä kotona uudelleen. :-)

Santtu jäähdyttelylenkillä.

Käytin Santun tietysti alkulämmittelyllä ja radanrakennuksen jälkeen Santtu saikin olla heti ensimmäinen treenaava koirakko. Meidän treenisysteemi sopii Santun tyyppiselle koiralle tosi hyvin, että tehdään 10-15 minuuttia kunnolla hommia, ja sen jälkeen saa lähteä lenkin kautta kotiin. Ei tule sellaista turhaa odottelua, ja kun treeni on tarpeeksi lyhyt, jää koiralle vielä intoa jatkaa ja motivaatio kasvaa. 

Aiheena oli tänään takaakierrot. Olen niitä Santun kanssa treenannut yksittäisinä ja joskus jonkun esteen "radalla", mutta ratatreeniähän Santtu ei ole edes tehnyt. Tän päivän treeni olikin varmaan pisin rata, mitä Santtu on tehnyt. :-D Ensiksi otimme toisella ja viidennellä esteellä (ratapiirros alla, rimat 45cm) takaakierrot yksittäin, ja molemmissa takaakierroissa ensimmäisen haahuilevan toiston (siis häh? mitä sä huidot? ai siis täältä!) jälkeen Santtu tajusi heti idean. Ja kyllä ne sitten olivatkin tuolla radalla superhyvät! Santtu on aika elastinen, ja tuntuu tekevän tiukat kaarteet isänsä ja isoisänsä tapaan. Takaakierrot eivät kokonaisella radalla olleet mikään ongelma, mutta haasteet tulivat ohjaajalle kahdessa paikassa. Kolmas hyppy oli niin edessä, että kun toiselle hypylle tein takaakierron jälkeen valssin, tein valssin liian keskelle ja olin ihan suoraan kolmos-hypyn edessä. No, tää korjaantui seuraavalla toistolla, kun katsoin tarkemmin valssin paikan. Sitten toinen juttu oli loppusuora. Lähdin vedättämään Santtua putkesta kohti loppua, enkä antanut sen itse edetä, joten Santtu lähti vedätykseen mukaan, ja jätti hyppäämättä hypyn nro. 7. Tämä kyllä myös korjaantui hyvin, kun jäin putkelta odottamaan Santtua, ja annoin sille luvan irrota loppusuoralle. Ryhmäläinen oli vielä palkkaamassa Santun maalissa pallolla, jotta irtoamista tuli samalla vahvistettua. Toisella harjoituskerralla saatiin ns. puhdas rata tehtyä, eli huikea yhdeksän esteen rata suoritettiin virheittä maaliin. ;-) Oli ihan huippuhauska treeni!

Takaakiertotreeni 9.9.2013
Estevälit arvioitu ratapiirrokseen, tuskin aivan kuten treeneissä.

Tämän jälkeen tehtiin kaksi kertaa pussi (muistuteltiin mieleen, ei ongelmaa) ja lopuksi pari toistoa puomille. Mä en oo mikään namikuppien ystävä, mutta koska taas unohdin naksuttimen kotiin, niin en päässyt tarpeeksi hyvin vahvistamaan pelkkää alastuloasentoa, jota oon kotona laatikolla ja puomin/A:n alastulolla tehnyt. Santtu kyllä hakee alastuloasentoa hyvin, ja palkkaan siitä, mutta tehtiin sitten tänään kokonainen puomi niin, että alastulopinnan alla oli namikuppi. Toisaalta ehkä ihan OK vahvistaa jokunen kerta ylipäätään kokonaista estettä ja sitä, että vauhdistakin on pysähdyttävä. Jatkan naksuttelutreenejä siis erillisinä. Santtu kyllä pysähtyi hienosti, ja jäi odottamaan vapautuskäskyä ("tule") tosi nohevasti. Taitava pieni puikkis! Ehkä meistä sittenkin tulee agilitykoirakko. :-)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Tallinnan tuliaisia

... Ihan sellaisia mukavia tuliaisia kuitenkin. ;-) Santtu matkusti kasvattajansa kanssa Tallinnaan kaikkien rotujen näyttelyyn. Lähdimme kolmisin (Santtu, Keena ja minä) ajelemaan perjantaina aamulla kohti Pekolaa. Santtu sai hetken purkaa energiaansa Tuulan koirien kanssa pihalla, ja etenkin 4kk vanha nahkapentu Didi oli Santun mielestä ihana! Mä jatkoin matkaa toisaalle, ja Santtu sitten Saga-nahkan ja Tara-pehkon kanssa kohti Tallinan Oru-hotellia. 

Lauantaina tulikin loistouutisia! Santtu oli ROP ja ROP-juniori, ja sai toisen junnuSERTinsä Virosta! Tuomari Seamus Oates Irlannista oli kovasti tykännyt Santusta, ja arvostelukin oli varsin hieno. 
"Lovely type, maturing well. Good head. Good earset. Dark oval eyes. Good bite. Nice lenght of neck. Good ribs. Nice level topline. Hind quarters developed well."
Olin tosi tyytyväinen. En odottanut Santun voittavan Sagaa (Timonan Yasmina Yardeen), joten jo rotutulokset yllättivät! Vielä suurempi yllätys oli kuitenkin, kun iltapäivällä tuli Tuulalta tekstari, että Santtu sijoittui Marja Talvitien arvostelemassa ryhmäkilpailussa (FCI1) kolmanneksi! Jestas, mikä viikonloppu! Talvitie otti myös junioriskaban, ja sielläkin Santtu oli noussut jatkoon. Sitten oli nuorelta herralta herpaantunut esiintymisote, ja homma oli kuulemma mennyt istumiseksi ja säätämiseksi. Mutta kovatasoinen junnukisa onkin ollut, kun kaikki roturyhmät olivat samana päivänä. Joten jo jatkoon nouseminen on hieno juttu, ja tulokset olivat ylipäätään huikeat! 

Santun palkinnot Tallinnasta.
JUN ERI1 SA PU1 ROP ROP-jun RYP3!

Lämmin kiitos Tuulalle Santun ottamisesta reissuun mukaan! Ja tietysti myös Pilville huolehtimisesta omalta osaltaan! On mukava antaa koira reissuun, kun tietää, että kaikki on aivan varmasti hyvin, ja omasta silmäterästä huolehditaan kuin omastaan. Kuvia saan kuulemma myöhemmin, toivottavasti jokunen muisto on myös kehästä. :-)

Itse muuten kävin Peten koiratarvikkeen liikkeessä Porvoossa shoppailemassa. Santulle löytyi sadetakki (Hurtta Storm), vaikka eipä mulla kyllä ainutkaan nahka ole sadetakkia koskaan tarvinnut. ;-) Mutta jos nyt tulee ihan tuhannen kauheita syyssateita, niin kai sen voi heijastimienkin takia niskaan vetäistä. Lisäksi löytyi ihan kivat uudet ruokakupit. Jennylle kiitos illan shoppailu- ja lenkkiseurasta!

Santtu collieleirillä. Kuva: Kaarina Pesonen

tiistai 3. syyskuuta 2013

Santunhoitopäivä, hieroja siis

Tänään oli otsikon mukaisesti hoitopäivä Santulla. Olin varannut Hankalinin Erikan hieromaan Santun. Erikaa en olekaan nähnyt moneen vuoteen, kun Santtua oon ehtinyt tässä vuoden aikana hoidattaa eri ihmisillä. Santtu on käynyt kertaalleen osteopaatti Markus Laioksella ja kaksi kertaa hierojalla, joka tekee myös kranio-sakraaliterapiaa, Teemu Yrttiaholla. Nyt oli sitten Erikan vuoro. Oli muuten ilo kuulla, että Erikakin lähtee kouluttaumaan kranio-sakraaliterapian/osteopatian suuntaan ainakin joidenkin kurssien verran. Mielestäni hoito muutenkin oli tänään otteiltaan erilaista kuin useampi vuosi sitten. Hyvä näin. :-) Santtuahan ei ole hoidettu varsinaisesti minkään vamman takia, vaan olen vain pyrkinyt siihen, että huollatan koirani lihaksistoa ja rankaa jonkun kerran vuoteen, vaikkei oireita olisikaan. Nyt olin vähän katsellut, että Santulla on lanneosa aavistuksen jumissa, joten soittelin sitten hieronta-aikaa.

Käytin ennen Erikan tuloa koirat metsälenkillä, jotta on päivän lenkki heitetty ja tietysti Santun lihakset lämpiminä hierontaa varten. Erika halusi katsoa Santun liikkeet ensiksi ulkona, ja ensimmäinen kehu oli, että Santtu on todella jäntevässä kunnossa, ja hallitsee omat raajansa erinomaisesti. Kuulemma harva vuoden ikäinen koira voi liikkua noin joustavasti ja vapaasti ilman, että etenkin eturaajat vatkaavat joka suuntaan. Juoksutuksen jälkeen siirryimme sisälle, ja siellä Erika katseli Santun rankaa seistessä, istuessa ja maatessa. Aavistuksen verran Santulla oli "eriparia", oikea puoli hieman kanitti. Sen tiesin myös itse, kun olin Santtua katsellut. Mitään pahaa tuossa ei kuitenkaan ollut, mutta pieni ero löytyi.

Sitten Santtu pötkölleen käsittelyyn. Tosi upeasti antoi Santtu itsensä hoitaa. Ei mulla ole kukaan koira ollut noin helposti hoidettava. Vähän lopussa rupes olemaan tylsää, ja samalla vielä kun otettiin Santun niskaa (joka oli jonkin verran jumissa, teinipoika on ruvennut nyt vähän vetämään hihnassa), niin siinä oli tyyppi vähän levoton. Muuten kyllä ihan älyttömän hienosti. Ekaa kertaa vielä hierottiin lattialla, muut ovat hoitaneet aina pöydän päällä. 

Kysyin lopussa, miltä Santtu kokonaisuudessaan vaikutti. Kuulemma erittäin hyvältä. Jee! :-) Niskassa tosiaan lihasperäistä jumia vähän. Lisäksi oikea takajalka vähän "kanitti" enemmän verrattuna vasempaan. Erika epäili sen johtuvan siitä pentuajan varpaan murtumasta, sellainen voi jättää trauman pitkäksi aikaa kehoon, vaikka itse vaiva onkin aikaa sitten hoidettu. Kuitenkin murtunut varvas kuitenkin "pumppaantui" hyvin, eli se vaikutti hyvältä. Lanneosassa ranka oli aavistuksen jäykempi kuin sitten taas selän alueella, mutta hyvin sinne ilmeisesti sai liikettä. Mutta kokonaisuudessaan kaikki oli tosi hyvin, ja jos ei mitään akuuttia satu (kaatumisia, revähdyksiä, ym.), niin sitten katsotaan todennäköisesti seuraavaa hoitoa vasta lähempänä marras-joulukuun vaihdetta, kun alkaa messari lähestyä.

Kotihoito-ohjeiksi saimme, että Santun nesteytyksestä tulisi huolehtia, koska collieiden "tyyppivika" on juomattomuus. Santtu on aika hyvä juomaan itsekin, mutta tarpeen vaatiessa olen juottanut sitä helteillä ja rasituksen jälkeen Fitdog Energy ja/tai Recovery -jauheiden avustuksella. Kuitenkin veden tarve reilu 20kg koiralla on jopa litran verran päivässä (ja rasituksessa luonnollisesti vielä enemmän), eli hyvä olisi huolehtia riittävästä juomisesta. Lisäksi nyt muutama päivä rentoa ravailua, jotta kuonat poistuvat. Erika myös muistutteli minua, että rankemman rasituksen aikaan esimerkiksi viikon tai kahden kuureina magnesium ja b-vitamiini tekevät hyvää lihasjumien ennaltaehkäisyn takia. Hyvä valmiste on kuulemma Magnex Sitraatti+B6, jonka annostuksena Santun kokoiselle koiralle riittää ylläpitoon 1 tabletti/pv. Tarvittaessa annostusta voi myös hieman nostaa. Sitraattimuotoinen magnesium ilmeisesti imeytyy paremmin koiran elimistöstä, eli se on tehokkaampaa kuin "perinteiset" magnesiumvalmisteet. Täytynee siis käydä ostoksilla lähipäivinä.

Kyllä täytyy aina näiden hoitojen jälkeen olla iloinen siitä, miten terverakenteinen ja tasapainoinen Santtu kropaltaan on. Toivottavasti myöhemminkin Santtu pysyisi yhtä hyvässä kunnossa.

Lisäsin vielä alle omaan viestiinsä Santun kaikki luustokuvat halukkaille katseltaviksi.

Santun ruoto kuvina

Koska mulla Santun röntgenkuvat kerta ovat, niin laitan ne tänne blogiinkin halukkaille näytille. Itse olen innostunut luustokuvia katselemaan, joten siinäkin mielessä on kiva omat kuvat jakaa sitten muiden näytille. Kuvat ovat valitettavasti otettu "tavallisista" kuvista järkkärillä, lonkat ja kyynärät valotaululta, muut sitten kotona ikkunaa vasten. Laatu ei siis päätä huimaa verrattuna nykyaikaisiin digiröntgeneihin. Mutta selvän saa kuitenkin. :-)


Lonkat, A/A

Kyynärät 0/0


Polvi ja olkanivel, oikea

polvi ja olkanivel, vasen

Kaula

Kaula- ja rintarankaa

Selkä

Lanneranka

maanantai 2. syyskuuta 2013

Agilitya ja tokoa

Tänään oli pitkästä aikaa treenipäivä. Viime viikko meni alkuviikkoa lukuunottamatta ihan vain ollessa ja lenkkeillessä. Tänään oli sitten toiset jatko2-treenit ja perään VIP-tokot (kaveriporukan Very Importat Puppies -"pentukoulu", jossa on erirotuisia koirakavereita).

Agissa tehtiin irtoamistreeniä putken ja kolmen hypyn suoralla. Ennen tätä varsinaista treeniä kävin vähän naksuttelemassa A:n alastuloa ja tein muutamia hyppyjä. Samalla tein hallin 3-kentällä yhden paikkamakuun. Häiriötä oli tosi paljon ja Santtu siinä vähän levoton, mutta hienosti pysyi kuitenkin. On se hurjasti jo tuon paikkamakuun suhteen kehittynyt. Itse "varsinainen" treeni meni vähän niin ja näin. Ainakin yhden asian opin - Santtua ei palkata ainakaan agihallissa nameja heittämällä! Pari kertaa palkkasin putkeen irtoamisesta heittämällä namin, ja loppupeleissä tulos oli se, että Santtu meni nenä kiinni hallin lattiassa, kun yritin lähettää sitä putkeen. Eli jatkossa sitten leluja heitellään, namit tulee multa kädestä tai sitten ne on jollain targetilla. Piti tämäkin kantapään kautta oppia. Santtu irtos hyppysuoran tosi hienosti. Kouluttaja oli namikipon kanssa esteiden takana, joten kyllähän puikkis toki sinne lähteekin. Rimat olivat tässä vaiheessa 40cm. Vielä en nuorta koiraa hyppyytä 60cm rimoja. Treenit tehdään matalammilla ja hyppytekniikan kautta sitten nostetaan vähitellen rimoja kohti maxi-hyppyjä. Mut joo, ei mulle kyllä nyt jäänyt mikään järin kummoinen fiilis tuosta tän päivän agitreeneistä. Joko Santtu nyt ei muuten vaan ollut hommissa mukana, tai sitten sitä jopa vaivaa vähän jumissa oleva selkä. Epäilen kyllä, että sillä oli joku teinipoikapäivä agin suhteen. Mut kauheen tahmeaa oli. Ja kyllä mä myönnän, että kun ehdin Ainoon ja sen turbovauhtiin tottua, niin tuntuuhan tommonen kokematon ja lajiin syttymätön nahkalassie täysin erilaiselta. Toivon, että Santulle kuitenkin kipinä lajiin syttyy, vaikkakin mulla on pahin agikärpänen johonkin lähtenyt, eikä samanlaista paloa lajia kohtaan enää löydy kuin ennen. Joten hyvin voidaan Santun  kanssa jättää agility myös hömpöttelylajiksi, jos siltä alkaa tuntua. :-) Mutta en mä missään nimessä kirvestä ole kaivoon heittämässä, ei tämän päivän treeni nyt sentään toivoton ollut! Puhuinkin koutsin kanssa, että Santtu on agissa sen tyyppinen, että kovin pitkään en halua sen kanssa hinkata. Vaikka se tykkää tehdä ja on hommissa mukana, kai agility on vielä nuorelle koiralle sen verran rankkaa, että liiat toistot alkavat tökkiä. Ennemmin rakennan sitä hyvää tekemisen meininkiä nyt aluksi, ja tehdään helppoja ja vauhdikkaita treenejä, jotka pyritään pitämään lyhyinä. No mutta kuitenkin, vauhtisuoratreenin jälkeen tehtiin kepit (6 keppiä, läpinäkyvät ohjurit) muutamaan otteeseen. Ne menivät ihan ok. Kyllä siellä puikkonokan päässä jo selkeä idea keppejä kohtaan on.

Tokot taas. Ai että, Santun kanssa tokoilu on mielettömän kivaa! Tehtiin tänään häiriöharjoituksia, ja musta Santtu oli aika hyvin messissä, vaikka oli nuo agitkin alla. Ihan ekana aloitettiin luoksetulo+häiriö -treenistä, jossa toisen koirakon kanssa kutsuttiin koiria samaan aikaan meidän luokse, eivätkä koirat saaneet lähteä yhdessä painimaan. Eka koirat istuivat rivissä, toisen naama toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Siitä kutsuttiin. Kun tämä onnistui (meni heti hienosti Santulla ja Ruuti-aussilla), niin koirat olivat enemmän nenät vastakkain (väliä kuitenkin pari metriä sivuttaissuunnassa) ja siitä sama juttu. Lopussa koirat olivat melkein nokakkain ja sivuuttivat toisensa ihan lähekkäin. Tosi näpsäkästi sekä Ruuti että Santtu selviytyivät. 

Siitä me mentiin Santun kanssa tekemään paikkamakuu. Oli tosi levoton nyt, kerran nousikin. Toisaalta ihmekös tuo, kun takana tehtiin ruutua, edessä hyppyä ja vähän kauempana luoksareita. Mutta loppupeleissä sain lyhyen paikkamakuun hienosti onnistumaan. Kauaa en makuuttanut ihan tuon suuren häiriön takia. 

Paikkiksen jälkeen hypylle. Olis pitänyt tässäkin palkata pallolla, ei nameilla. Santtu ei jotenkin hahmottanut namialustaa, vaan jäi ennen namialustaa etsimään namia. Irtosi kuitenkin hypylle tosi hyvin, se varmaan on pääasia nyt tässä vaiheessa, kun alo-luokan hyppy on vielä ihan alkutekijöissään.

Sitten vielä ruutua. Ihan eka kerta Santulle. Siellä oli myös namialusta. Vein Santun kanssa yhdessä namit, sitten juoksin ensiksi poispäin ruudusta, ja siitä lähetin Santun ruutuun. Tosi hienosti Santtu irtosi ruutuun, ja kun pääsi nameille, heitin perään pallon ruudun taakse, jonka sai hakea. Kolme hyvää toistoa tuli tästä. Tein tosin huomion, että Santtu hotkaisee namit purematta, ja kun jatkaa siitä hirveällä höngyllä pallon perään, hyppivät namit takaisin ylös. Sitten pitää pudottaa pallo ja räkäistä namit kentälle, syödä ne uusiksi ja sitten ottaa pallo uudestaan. Ei kovin toimiva juttu tuokaan. Siinä mielessä tuo namipalkka + pallon perässä juokseminen ei ehkä oo fiksuin palkkauskombinaatio. Pitänee miettiä kenties jotain muuta.

Tässä vaiheessa pääsi Santtu lepäämään, kun meillä oli vain ihmisten kesken kapulanheittokisa. :-D Hauskaa oli, ja täytyy sanoa, että onnistuin sen vielä voittamaan! Tavoitteena oli siis heittää mahdollisimman lähelle kartiota, ja lähimmäksi heittänyt voitti. Leikkiähän tuo oli, mutta täytyy sanoa, että harjoitus oli monella tapaa loistava. Ensinnäkin vasta nyt tajusin konkreettisesti, minkälainen matka 10 metriä on. Se on tosi pitkä, ja tokokokeissa moni heittää aivan liian vajaita heittoja. Toisekseen jostain juuri viime viikolla lueskelin, että kapulaa kannattaa heittää laipasta, ja itse sainkin alakautta heittämällä laipasta kiinni pitäen tarkimmat heitot. Vinkkinä siis tulevaisuuteen itselleni. :-)

Otin vielä kentällä Santulle vauhtinoutoja 1kg lainakapulalla. Santtu ei oo tehnyt noutoja paljoa mitään, ja lähinnä oon tehnyt ehjän kapulan puutteessa metallinoutoja Santun kanssa. Voi luoja, miten hienoja vauhtinoutoja Santtu tuolla kilon kapulalla teki! Ne olis pitänyt saada videolle! Ihan mieletön vauhti, kaunis nosto, täysiä suoraan mun luokse, ja mikä parasta - Santtu ei edes tahtonut irroittaa kapulasta, kun otin lelun esiin, vaan Santtu tahtoi tuoda kapulan suoraan mun syliin. Mä olin ihan sydän sykkyrällä, miten taitava Santtu oli tuon kilon kapulan kanssa. Nyt pitäis vaan ruveta treenaamaan luovutusasentoa (eteen). Näistä noudoista jäi kyllä superhyvä fiilis! Kerrankin mulla on koira, jonka noutoja en oo mennyt pilaamaan, vielä. 

Ylipäätään oli kyllä hauska treenipäivä. Mä en tiedä, mut mä vaan jotenkin alan tykätä tokosta. Ehkä se on toi koiran positiivinen ote koko hommaa kohtaan. Santtu nimittäin ihan oikeasti tuntuu ns. tokokoiralta. Se tekee hommia keskittyneesti ja innokkaasti, mutta ei häslää. Tottakai Santun melko rauhallinen temperamentti näkyy, että verrattuna esim. vip-ryhmän ausseihin on Sanun tekeminen tottakai erilaista. Mutta mun mielestä siinä on kiva tekemisen meininki. Ehkä mun on myönnyttävä siihen, että Santusta tulee toko- ja jälkikoira, ja agikoira sitten ehkä joskus. Tai kuten kirjoitin aiemmin, saattaa agi jäädä ihan vaan hömpöttelylajiksi ja aivojen nollaukseksi. Tällä hetkellä tuntuu, että ehkä kuitenkin lähden nyt yrittämään tuota tokoa. Jos vaikka itse pääsisin Santun kanssa kisaamaan muissakin kuin alokasluokassa. Agissa kuitenkin oon kisannut kolmosissa, ja se on siinä mielessä mulle tuttua. Ehkä siksikin jokin kipinä ja kunnianhimo olisi saada koira tokossa ylempiin luokkiin ja kenties sinne pk-puolelle. Pitkä matka on kuitenkin vielä mihinkään kisoihin tai kokeisiin. Paljon pitää treenata ensiksi. :-)

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Sateinen sunnuntai


Eipä tähän päivään mitään ihmeellistä kuulu. Koirien kanssa olemme vain nukkuneet ja lenkkeilleet. Tänään on ollut tosi synkkä keli, ja satanut paljon. Kävimme Sannin, Lissu-dalmiksen ja Kaapo-bc:n kanssa metsälenkillä, ja etenkin Santulla ja Kaapolla oli ihan superhauskaa yhdessä. :-) Keenakin innostui juoksentelemaan jonkin verran muiden mukana. 

Sisaruksilla on sisällä hauskaa. Santtu etenkin tahtois koko ajan leikittää siskoaan. Eilen illallakin nukkumaan mennessä alkoi kamalat painit "koirahuoneessa". Tulee ihan mieleen alkuvuosi, kun Santun Torsti-veli oli meillä hoidossa, ja pojat riekkuivat kaiken aikaa. Samanlaista menoa on myös näillä kahdella. 

Tällä päivityksellä ei ollut oikeastaan mitään virkaa. Lähinnä tahdoin tehdä päivityksen myös Santun blogiin siitä syystä, että saan linkitettyä tänne edesmenneen bordercollieni tarinan varoittavana esimerkkinä siitä, mitä keppileikeissä voi käydä. Vaikka Aino jouduttiin lopettamaan toukokuussa, vielä yli kolmen kuukauden jälkeenkin tulee iso itku ikävästä. Kyllä nuo viimeiset viikot olivat äärettömän raskaita. Blogiin pääset tästä.

Koska mä oon nykyään äärettömän laiska ottamaan valokuvia järkkärillä, mulla on aina näitä kauheita kännykkäkamerakuvia. Tässä on oikein loisto-otos sisaruksista. Miten molemmat voivatkin näyttää noin hölmöiltä? Ps. Keenallakin on oikeasti olemassa korvat. ;-)



lauantai 31. elokuuta 2013

Näyttelypäivä Mäntyharjulla

Santun likaiset ja syödyt palkinnot. Niillä on niiin kiva leikkiä kehän jälkeen. ;-)

Olipas muuten kiva reissu! Lähdimme luottoihmisen Sannin kanssa kohti Mäntyharjua melkoisella kokoonpanolla. Autossa nimittäin matkustivat Santun lisäksi Roki-bc, Saku-dalmis ja Kaapo-bc. Neljä urosta, kaksi tyttöä ja tavarat yhteen farmariautoon oli ihan hyvä saavutus. :-) Mutta eipä meillä ihan pönttöjä uroksia olekaan, eikä ainuttakaan murahdusta edes kuulunut mistään suunnalta. Hyvä niin! 

Lähdin Santun kanssa Mäntyharjulle, sillä tuomarina oli Harry Tast, jolta tahdoin arvostelun Santulle. Aikanani käytin Santun isoisän Vekun (Oneway's Gold Rush) Tastilla, ja tällöin tykkäsin tuomarin arvostelusta, vaikkei koira menestynytkään. Täytyy sanoa, että en tänäänkään joutunut pettymään. Arvostelu oli kovin Santun näköinen, joskin suorastaan mairittelevan hyvä. Kuitenkin myös Santun virheet löytyvät arvostelusta, eli tuomari tosiaan kirjoitutti koiran näköisen arvostelun. Santtu oli hienosti toinen kahdesta SA:n saaneesta urosta, ja kun valioluokan urokselle (Timonan Uncle Unison) hävisi, tuloksena JUN ERI1 SA PU2 ja SERT. :-) Ennen kaikkea olen äärettömän tyytyväinen Santun esiintymiseen. Nyt on Santulle löytynyt tekemisen meiniki kehään, eli se seisoo valppaan ja ryhdikkään näköisenä kehässä ja sillä on selvästi mukavaa, mutta se ei sähellä. En tiedä, onko kasvattaja-Tuulalla "taikanäpit", vai kulkisiko Santtu minunkin kanssani hyvin, mutta ainakin Tuulan kanssa Santtu oli superhieno! Kuvia tulee toivottavasti myöhemmin näytille.

Alla vielä Santun arvostelu:
"13kk. Hyvin laadukas ja lupaava juniori. Rungossa kauniit, tasapainoiset linjat, hyvä niskakaari. Puhdaslinjainen, pitkä, urosmainen pää. Korvat voisivat taittua hieman korkeammalta. Alaleuka saa vielä vahvistua. Kevyet, säännölliset liikkeet. Esiintyy jo tähden tavoin." - Harry Tast, FI
Itse pääsinkin myös Rokin hihnan päähän, kun esittäjä oli valitettavasti sairastunut kuumeeseen. Roki on varsin iloinen ja huoleton heppu, joten esiintymistä ei paljoa tarvitse murehtia. Roki kyllä hoitaa homman kotiin! Mielestäni poitsu esiintyikin tosi mukavasti, tuntui ainakin omiin näppeihin hyvältä. Valitettavasti tuomari nyt ei täysin mielistynyt herraan, joten tuloksena EH2. Hyvä tuomio se kuitenkin oli tunnetusti tiukalta tuomarilta. :-) Lisäksi Sannin Saku oli hienosti PU3 ja VSP-veteraani, joten ei meillä turha reissu ainakaan ollut.

Santun sisko Keena (joka oli näyttelyssä isossa junnuluokassa ERI1 SA) tuli mulle kylään noin viikoksi. Saas nähdä, kuinka hauskaa on sisaruksilla yhdessä. Ainakin illalla on meno ollut melkoista. ;-) Toivottavasti tulisi sisaruksistakin jokunen kuva räpsittyä.

Timonan kasvattajaryhmä Mäntyharjulla. 1 KP.
Tässä olenkin itse Santun narun nokassa. Kuva: Veera Rahikainen

perjantai 30. elokuuta 2013

Santun terveystulokset

Santtu kävi aiemmin tänä kesänä kuvattavana Kankaanpäässä, ja vihdoin tänään tuli Santun viralliset luustokuvaustulokset. Kuten ell lupailikin, priimaa on Santun luusto, eli lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Samalla kerralla kuvattiin epävirallisesti olkavarret, polvet, niska, selkä ja lanneranka. Missään ei moitteen sijaa ollut, joten tällä luustolla uskaltaa harrastaa. :-)

Nyt täytyisi käyttää Santtu vielä virallisessa silmätarkastuksessa. En usko, että sieltä nuorelta koiralta mitään löytyy, kun Santtu on kerta geneettisesti terveeksi CEA:n osalta tutkittu, mutta aikuistarkastus kuitenkin täytyy tehdä. Nyt sitten on Santulle jo ensimmäinen pentusuunnitelmakin. Myöhempää jalostuskäyttöä katsomme, kunhan ensimmäinen pentue maailmaan tupsahtaa, ja pennuista jotain osviittaa jälkeläisnäytöstä kertyy.

Kävimme pari päivää sitten lenkkeilemässä Laajavuoressa, ja Sanni otti muutaman aivan ihanan kuvan Santusta. Kiitos!

Kuva: Sanni Muurmäki

Kuva: Sanni Muurmäki

Kuva: Sanni Muurmäki

tiistai 27. elokuuta 2013

Ei ihan niin onnistuneet jälkitreenit

Jep. Kun tuntui, että leirillä jäljet sujuivat hyvin, ja kouluttajalta tuli positiivista palautetta, niin pitihän sitä tänään käydä tekemässä jälki, jossa sitten oikeastaan kaikki epäonnistuu. Tein tavalliseen tapaan n. 40 metrin jäljen neljällä purkilla meidän lenkkimetsään. Jälki ehti vanheta aika lailla tasan tunnin, kun kävimme koirien kanssa lenkillä odotellessa. Otin Santun jäljen vasemmalta puolelta, ja nyt yritin kiinnittää huomiota, etten tuuppaa itse Santtua takajäljelle. Takajäljen se kuitenkin kävi tsekkaamassa... En ymmärrä, mitä tein väärin, mutta ens jäljelle en ota Santtua ihan kohtisuoraan jälkeä, vaan helpotan tuontia hieman, että lähtisi oikeaan suuntaan. No, itse möhlin sitten heti alussa, kun luulin jäljen lähtevän suoraan eteenpäin, kuten tarkoitus oli kävellä, mutta Santtu itsepintaisesti lähti kaartamaan vasemmalle. Pidätin sitä, ja Santtu rupesi mua tuijottamaan, että hei kun täällä se on. Vähän aikaa pidätin, Santtu kierteli sen verran, mitä löysää oli, ja palasi aina vasemmalle. Sitten tajusinkin jo ekan purkin näkyvissä, ja totesin että niin vaan se koira taas oli oikeassa. Päästin Santun, ja pääsin palkkaamaan. Purkilta Santtu lähti ihan ok, vähän kyllä mun mielestä epätarkasti. Koko ajan teki kuitenkin töitä. Toiselle purkille ihan ok. Toisen ja kolmannen väli oli vähän normaalia pidempi (ehkä 15 metriä), joka teetti Santulle haasteita. Liekö maasto oli tosi tallattu vai mikä oli, mutta Santtu haki hirveästi jälkeä ja risteili. No kyllä se kuitenkin selvitti itsensä kolmannelle purkille, eli onneksi oli koira taas aktiivinen ja teki töitä. :-) Vasta viimeinen väli meni mun mielestä hyvin, ja siinä olikin askeleita muutama vähemmän, joten oli hyvä päästä tosi hyvästä vikasta pätkästä palkkaamaan heti. Eli ei kyllä yhtään hyvä suoritus, joskin ehkä syytän tästä(kin) eniten itseäni, enkä niinkään koiraa. Onneksi koira ei rikki ns. huonoista treeneistä mene, joten ei muuta kuin uusi jälki vaan alle tekemään.

Kävin illalla Vesangassa Kaisan ja Iitan kanssa tekemässä "palauttavan" treenin. Kaisa ajoi samalla kaavalla neljällä purkilla jäljen, mä tein Iitalle ekan jälkitreenin. Annettiin jälkien noin puolisen tuntia vanhentua, ja käytimme koiria rallattamassa. Ehkä oli virhe antaa Santun paahtaa ihan täysillä Iitusen kanssa, kun alla oli jo yksi jälkitreeni ja tunnin lenkki. Iita ajoi eka jälkensä (hienosti!) ja Santtu sitten. Santtu teki kyllä koko ajan töitä, mutta vähän selasi, ja mun mielestä ei vain jaksanut keskittyä niin hyvin kuin aiemmin. Liekö siitä voi koiraa syyttää, onhan meillä ollut aika aktiiviset viime päivät. Mun mielestä vasta viimeinen väli meni ihan ok, josta toki olikin hyvä saada Santulle kunnon palkka, eli iltaruoka. Mutta joo, ei jäänyt mikään loistofiilis tästäkään, vaikkei tämä mikään katastrofi ollut.

Nyt saa Santtu pitää jäljestä pari päivää taukoa, vaikka mulla kamala treenimotivaatio olisikin. On väärin vaatia nuorelta koiralta joka päivä tarkkaa työtä, kun jäljestys on kuitenkin vasta aloitettu, ja niin monta treeniä on tullut noin viikossa tehtyä. Annetaan tyypille vähän aikaa nollata, ja puuhataan vaikka tokoa tai agia. Joku päivä voisi toki olla ihan rehellinen lepopäivä. Hankala vaan pitää nyt tekemättömiä päiviä, kun olen itse kesälomalla ja aikaa olisi treenata vaikka aamusta iltaan. :-) 

maanantai 26. elokuuta 2013

Ensimmäiset Jatko2 -treenit

Tänään aloitettiin JATin agilityryhmässä, kun uusi jakso starttasi. Alkeet opetin Santulle itse, ja nyt sitten kun koira on yli vuoden, saamme harrastaa agilitya ohjatussa ryhmässä. Kouluttajanamme on Eija Haarala, joka kisaa cavaliereilla agilityssa. 

Ajattelin Santun olevan aivan liian kokematon Jatko2-ryhmään, mutta tänään selvisi, että siellä on aloittelevia muitakin. Kävimme tän päivän treeneissä lähinnä läpi, ketä meitä on, ja mitä kukakin on tehnyt koiransa kanssa. Santtu on ryhmän nuorin, mutta sehän ei toki meitä haittaa. Esittelyjen ja maksukuittien tarkastusten jälkeen tehtiin ihan vain tsekkaus, miten kenenkin koira lähdössä pysyy. Lähtö ei tähän asti ole Santulle ollut ongelma, joten hyvinhän se siellä pysyi. Lisäksi teimme treenin, jossa katsottiin käden merkitystä ohjauksessa. Aidan siivekkeistä oli tehty ympyrä, ja tarkoituksena oli olla itse ympyrän keskellä ja ohjata koira siivekkeiden ulkopuolella ympyrän kehällä. Kun käden laskee alas, koiran on tarkoitus tulla ohjauksen mukana ympyrän keskelle. Santtu ei vielä ohjausta järin hyvin lue, mutta nopeasti se oppi homman idean. Tuon treenin voisi joskus tehdä uudestaankin. Itsenäisesti teimme läpinäkyvillä ohjureilla 6 kepin treenin, ja tosi nohevasti Santtu jo pujottelee. :-) Kohta vois varmaan testata jo täyttä keppisarjaa. Ohjureiden poistamiseen on toki pitkä aika vielä.

Santtu on muuten ollut tosi väsynyt tänään. Se vain haukoittelee ja nukkuu. Meinasin, että liekö on mitään järkeä agilitytreeneihin edes lähteä, mutta kyllä se nuo lyhyet treenit hyvin jaksoi. Treenien jälkeen pesin Santun, ja pesun jälkeen Santtu virkistyikin hurjasti. Nyt se on tällä kymmenillä eri leluilla leikkinyt illan. Mutta kyllä tommonen leirielämä vielä nuorta koiraa verottaa kovasti. Kuten myös ohjaajaa. :-)

SCY:n harrasteleiri - jälkien jäljillä

Pääsin kuin pääsinkin Santun kanssa Collieyhdistyksen ja Aktiivicollieiden järjestämälle harrasteleirille Hartolan Kunkkulan koiraurheilukseskukseen koko viikonlopuksi. Leiri alkoi jo perjantaina, mutta pääsimme Santun kanssa paikan päälle vasta lauantaina aamusta, kun olin ensiksi yön töissä. 1,5 tunnin unilla lähdin kohti Hartolaa. Nyt jäi sitten Tervakosken näyttely väliin, jonne Santun olin ilmoittanut, mutta eipä kyllä harmittanut, kun leireily varmistui. :-)

Ihan ekat jälkifiilikset ovat, että onneksi lähdin! Meidät oli Santun kanssa pistetty peruutuspaikkojen takia kokeneempien jälkiryhmään, vaikka Santtuhan on kaukana kokeneesta. Vastahan me jälkikausi viime viikolla aloitettiin. ;-) Mutta eihän tuo haitannut, kun kuitenkin kaikille koirille tehtiin omat treenit tason mukaan. Santtu sitten teki vauvatreenejä, ja muille tehtiin maastojen mukaan (Kunkkula on leirikeskuksena muuten mukava, mutta metsälajimaastot ovat surkeat...) pidempiä ja vaikeampia jälkiä. Ryhmän kouluttajana oli Minna Uurainen, ja ryhmässä oli Santun lisäksi kaksi nahkaurosta, yksi pehkonarttu, yksi belgi ja yksi australianpaimenkoira. Kukaan koirista ei ollut jäljellä vielä kisannut, mutta koetavoitteita taisi suurimalla osalla olla. 

Meillä oli viikonlopun treenit jaettu kolmeen pätkään. Lauantaina lähdimme klo 9 ensimmäisen kerran metsään. Santulle tehtiin viimeisenä pentupentu-treeni. Mä oon nyt Santtua ajattanut ilman makkarajälkiä. Kävin tekemässä siis noin 40 metrin jäljen, jossa oli kymmenen metrin välein ruokapurkki. Kun metsään menin, totesin, että eihän tänne voi kokematonta koiraa viedä, kun maasto oli täynnä risukasoja, ja metsä oli erittäin vaikeakulkuinen. Kun olin jäljen tehnyt, totesin kouluttajalle, että maasto on ihan perseestä ja se on vaikeaa näin kokemattomalle koiralle. Yhteistuumin päädyttiin siihen, että ei ajeta sitä jälkeä. Lähdimme hakemaan purkit pois, mutta Santtu lähti kuitenkin mukaan kävelemään. Ajateltiin, että jos se jäljen sieltä ryteiköstä löytää, niin hyvä homma ja palkataan, jos osuu purkille. No hyvinhän se Santtu sen jäljen sieltä maastosta nosti, ja tosi tarkasti löysi tiensä purkilta purkille. Olin ihan äimistynyt, mutta päästiin sitten kuitenkin palkkaamaan ja tekemään jonkinlainen "treeni", vaikkei se nyt ihan sitä ollut, mitä ajateltiin. :-) 

Lounaan jälkeen lähdimme uudelleen metsään iltapäivällä. Nyt meille luvattiin paremmat maastot, mutta pettymys oli kyllä aika suuri, kun perille päästiin. Samanlaista ryteikköä ja hakkuuaukeaa, ja hirvikärpäsiä ihan mielettömästi! No, ötököille ei tietysti kukaan mitään voi, mutta maasto nyt oli kuitenkin ihan kauheaa. Saatiin kuitenkin jokaiselle jonkinlaiset jäljet tehtyä. Santulle tehtiin vastaava harjoitus uudestaan, eli noin kymmenen metrin välein purkit. Santtu nosti jäljen tosi nohevasti, ja etenkin ekalle purkille teki todella hienosti töitä. Loppujäljellä harhaili jonkin verran, ja kulki jäljen sivussa, mutta ilmeisesti myös tuuli painoi hajua jäljeltä sivuun. Välillä jouduin Santtua pidättämään aika paljonkin. Kuitenkin päästiin ihan kohtuullisesta työskentelystä palkkaamaan, ja koira oli koko ajan aktiivinen. Sovittiin, että seuraavan päivän treeni ajetaan vähän eri suuntaan, ettei tuuli vie jälkeä. Santtu selvästi väsähti toisesta jäljestä, vaikka matkaa oli ehkä se 40 metriä. Kovasti vielä kuluttaa pienen koiran päätä, kun nenätyöskentely on kuitenkin vielä uutta, vaikka se luontaista Santulle onkin. Mut kokonaisuudessaan lauantaista jäi hyvä fiilis. Sen lisäksi, mitä tehtiin Santun kanssa, niin itse koen oppineeni myös muiden jälkitreenejä seuraamalla hurjasti. Ehkä se olikin jopa paras anti koko leirillä.

Sunnuntaina oli nokka kohti metsää taas yhdeksältä aamupalan jälkeen. Sunnuntaina meillä vihdoinkin oli kelvolliset maastot. Santulle taas sama treeni. Alunperin oli tarkoitus tehdä pidempi jälkipätkä purkkien väliin, mutta koska koira vielä väsyy, niin teimme ihan samalla kaavalla pentujäljen. Nyt jälki oli vieraan tallaama, joka oli uusi juttu. :-) Päivän aloitimme kuitenkin esineruudulla. Koska kouluttaja risti Santun "luomujäljestäjäksi", niin esineruutukin aloitettiin luomuillen. Tallasimme porukalla n. 5m x 8m alueen, johon laitoimme esineitä. Santtu sai ensimmäisenä ruutuun mennä, ja Santtu päästettiin alueelle vapaana. Sitä ei hetsattu, eikä "valmisteltu", vaan se vaan sai lähteä tutkimaan tallattua aluetta, ja katsoimme, mitä tapahtuu. Santtu lähti itse heti töihin, eli häntä heiluen alkoi haistella. Selvästi se tajusi, että ruudussa on jotain, mutta ei vielä tiennyt, että mitä. Kun Santtu paikallisti ekan esineen, tosi hyvin se siihen tarkensi. Kun kysyin, "mitä sä löysit, mitä siellä on?", niin nappasi ekan esineen jopa suuhunsa. Pääsin tästä palkkaamaan ruoalla, ja ruoan jälkeen se sai lähteä taas töihin. Tarkensi hyvin taas esineelle, nyt se ei sitä tosin nostanut. Kouluttaja sanoi, että esineiden nostaminen kannattaa opettaa erikseen, että nyt antaa vain sen harjoitella muuten esineisiin tarkentamista. Kolme esinettä se bongasi hienosti, ja mikä oli iloinen huomio, Santtu pysyy tallatulla alueella tosi hienosti. Heti, kun meni reunasta yli, tajusi palata ruutuun takaisin. Selvästi on siis pienen pojan päähän mahtunut ajatus siitä, että tallatusta seuraa "jotain". Kolmen esineen jälkeen alkoi jo vähän tulla väsy, ja sitten se bongasi ryhmäläisen läheltä ruutua pilkkomasta nameja. Siihen jäi tyypin työskentely, kun olisi ollut ilmaistakin ruokaa tarjolla. ;-) Otettiin Santtu vielä ruutuun takas, mutta todettiin, että jätetään harjoitus tähän, kun etenkin nuo kolme se nosti hienosti, ja ainakin neljäs (ehkä viideskin) sieltä löytyi.

Itse jälki jouduttiin ajamaan vain kahdelle ekalle purkille asti. Santun jälki tuli sen verran pitkälle, että lopussa tulikin edellisen koiran jäljen ylitys, kun yritimme tehdä Santun jäljen toisen koiran jäljen sisälle. Toin Santun jäljelle sivusta, ja täytyy myöntää, että nyt itse onnistuin ajamaan Santun takajäljelle. Jotenkin tuuppasin sitä, enkä antanut sen lähteä itsenäisesti töihin. Tästä sain kyllä noottia kouluttajalta. ;-) Kun Saatiin Santtu korjattua oikeaan suuntaan, jäljesti se hyvin ekalle purkille, ja samoin toiselle purkille. Tänään työskentely oli tosi tarkkaa. Ei siinä muuta, lyhyt, mutta todella onnistunut treeni! Eikä se vieraan jälki näytä olevan missään määrin hidaste tai vaikeutus. Samalla tavalla teki töitä.

Kaiken kaikkiaan mä oon ihan superhypertyytyväinen! Jälkitreeneihin kasvoi motivaatio ihan järkyttävästi, kun sai vahvistuksen sille, että vien Santtua ihan fiksusti eteenpäin. Santtu oli koko ajan aktiivinen ja motivoitunut jäljelle, ja tavoitteena onkin, että mä saan vaan kulkea narun perässä. Nyt jatketaan näitä "pentupentu"-jälkiä. Vähän pidennetään purkkien väliä, ja heti kun saan kepit treenattua erikseen, niin ne laitetaan jäljelle purkkien sijasta. Sitten myöhemmin lähetään työstämään kulmia ym. Jos mä olen nyt reipas, niin aika pitkälle päästään vielä tänä syksynä. Se vaan vaatii sitä metsään lähtemistä. :-) 

Leiri oli mainio, ja oli kiva saada myös uusia tuttuja, ja nähdä vanhoja! Harmittavasti muihin ryhmäläisiin ei ehtinyt oikein tutustua, mutta ainakin omat treenikamut tulivat tutuiksi. Kiitos seurasta kaikille, ja lämpimät kiitokset etenkin kouluttaja-Minnalle! Sä oot huippu.

perjantai 23. elokuuta 2013

Kuolleen blogin herättäminen henkiin?

Niinpä niin. Aina mun blogeille käy näin. Ei tämä uutta ollut, mutta vähänhän se harmittaa, etten sitten kuitenkaan saanut Santun kasvuajasta pidettyä blogia pystyssä. Jotenkin vain tuntuu, että on niin kiire ollut koko ajan... Nyt kuitenkin ajattelin yrittää pistää blogia pystyyn ihan sen takia, että olemme Santun kanssa aktivoituneet treenaamaan tokoa, agia ja jälkeä, joten jonkinlaista treenipäiväkirjaa olisi syytä pitää pystyssä.

Yritän ehkä vähän enemmän kertoa Santun elämästä, mutta nyt olen (yllättäen) lähdössä yöksi töihin, jonka vuoksi en paljoa ehdi kirjoitella. Kaiken kaikkiaan yhteenvetona voi kuitenkin todeta, että Santulle kuuluu hyvää! Siitä on kasvanut tosi mukava nuori nahkacollien alku, jonka kanssa on ilo asua ja elää. Koira ei juuri helpommaksi voi tuosta muuttua, mutta toisaalta samaan aikaan se tykkää touhuta ja oppia uutta. :-) Santun sosiaalisuus ja elämänmyönteisyys jaksaa usein hämmästyttää, että voiko koira todella olla tällainen. Joten hyvin menee.

Perhettämme kohtasi suuri suru toukokuussa, kun Santun rakas ystävä Aino menehtyi keppionnettomuuden seurauksena. Aino jouduttiin lopettamaan 23.5. puolentoista viikon kipuilun seurauksena. Tarkoituksenani on ollut kirjoittaa Ainon blogiin Ainon kuulumisia ja myöhemmin tästä onnettomuudesta, mutta se on tuntunut niin raskaalta edelleen... Mutta jonakin päivänä sen teen. Lyhyesti kerrottuna kuitenkin Aino juoksi suu auki ohueeseen ja pitkään keppiin toukokuun puolivälissä Laajavuoren laskettelurinteillä. Keppi lävisti nielun. Päivystyksessä kuvittelimme, että keppi (noin 5cm) saatiin poistettua, mutta Aino ei parantunut vahvoista lääkkeistä huolimatta. Vein Ainon toiselle klinikalle, jossa epäiltiin keppiä jääneen Ainon sisälle, ja kepinpalan kulkeutuneen kohti lapaa. Aino oli tässä vaiheessa jo erittäin huonossa kunnossa, ja kun vaihtoehtona olisi ollut todella suuri ja ennusteeltaan epävarma leikkaus tai Ainon päästäminen pois, muutaman itkuisen ja lohduttoman päivän jälkeen päädyimme jälkimmäiseen ratkaisuun. Eläinlääkäri tahtoi avata Ainon, ja ruumiinavauksessa paljastui koko lohduton tilanne. Ainon nielun oli lävistänyt yli 20cm keppi, ja kun eläinlääkäri avasi Ainon, löytyi kepistä vielä 18,5cm nielun ja rinnan välistä. :-( On käsittämätöntä, miten Aino pysyi hengissä. Voin vain kuvitella, kuinka kipeä se oli. Näin voi siis todella käydä, vaikkei sitä meinaa todeksi uskoa. Santtu jäi sitten yksin, ja me kaikki jäimme kaipaamaan iloista Ainoa.

No, takaisin Santtuun. Meillä on Ainon lähdön myötä käynyt aika paljon koirakavereita kylässä. Lenkkeilemme myös paljon muiden koirien kanssa, koska Santtu selvästi kaipaa kotiin koiraseuraa. Santtu on ainakin toistaiseksi tullut tosi hienosti toimeen kaikkien lenkkikavereiden kanssa sukupuolesta ja iästä riippumatta, ja toivon saman sosiaalisuuden säilyvän myös Santun vanhetessa.

Näyttelyissä olemme käyneet todella aktiivisesti kesällä. Päivitin näyttelyarvostelut omalle sivulleen, ja niille pääsee yläpalkin kautta. Tärkeimpinä mainintoina ovat kenties Santun kaksi Suomen SERTiä ja Virosta yksi ROP-voitto Pärnun heinäkuisessa näyttelyssä. Santtu sai Pärnusta samalla junnusertin, ja toista junnusertiä Santtu lähtee metsästämään syyskuussa kasvattaja-Tuulan kanssa. 

Yritän päivittää Santun valokuvia ja muita juttuja tänne myöhemmin, samoin niitä treeniasioita. Josko sitä taas jotenkin aktivoituisi tähän blogin pitämiseenkin. Sunnuntaina lähdemme käymään SCY:n järkkäämällä harrastusleirillä Hartolassa. Valitettavasti en päässyt leirille koko viikonlopuksi näiden työvuorojeni takia, mutta onhan se yksikin päivä jotain.