Agilitya ja tokoa

Tänään oli pitkästä aikaa treenipäivä. Viime viikko meni alkuviikkoa lukuunottamatta ihan vain ollessa ja lenkkeillessä. Tänään oli sitten toiset jatko2-treenit ja perään VIP-tokot (kaveriporukan Very Importat Puppies -"pentukoulu", jossa on erirotuisia koirakavereita).

Agissa tehtiin irtoamistreeniä putken ja kolmen hypyn suoralla. Ennen tätä varsinaista treeniä kävin vähän naksuttelemassa A:n alastuloa ja tein muutamia hyppyjä. Samalla tein hallin 3-kentällä yhden paikkamakuun. Häiriötä oli tosi paljon ja Santtu siinä vähän levoton, mutta hienosti pysyi kuitenkin. On se hurjasti jo tuon paikkamakuun suhteen kehittynyt. Itse "varsinainen" treeni meni vähän niin ja näin. Ainakin yhden asian opin - Santtua ei palkata ainakaan agihallissa nameja heittämällä! Pari kertaa palkkasin putkeen irtoamisesta heittämällä namin, ja loppupeleissä tulos oli se, että Santtu meni nenä kiinni hallin lattiassa, kun yritin lähettää sitä putkeen. Eli jatkossa sitten leluja heitellään, namit tulee multa kädestä tai sitten ne on jollain targetilla. Piti tämäkin kantapään kautta oppia. Santtu irtos hyppysuoran tosi hienosti. Kouluttaja oli namikipon kanssa esteiden takana, joten kyllähän puikkis toki sinne lähteekin. Rimat olivat tässä vaiheessa 40cm. Vielä en nuorta koiraa hyppyytä 60cm rimoja. Treenit tehdään matalammilla ja hyppytekniikan kautta sitten nostetaan vähitellen rimoja kohti maxi-hyppyjä. Mut joo, ei mulle kyllä nyt jäänyt mikään järin kummoinen fiilis tuosta tän päivän agitreeneistä. Joko Santtu nyt ei muuten vaan ollut hommissa mukana, tai sitten sitä jopa vaivaa vähän jumissa oleva selkä. Epäilen kyllä, että sillä oli joku teinipoikapäivä agin suhteen. Mut kauheen tahmeaa oli. Ja kyllä mä myönnän, että kun ehdin Ainoon ja sen turbovauhtiin tottua, niin tuntuuhan tommonen kokematon ja lajiin syttymätön nahkalassie täysin erilaiselta. Toivon, että Santulle kuitenkin kipinä lajiin syttyy, vaikkakin mulla on pahin agikärpänen johonkin lähtenyt, eikä samanlaista paloa lajia kohtaan enää löydy kuin ennen. Joten hyvin voidaan Santun  kanssa jättää agility myös hömpöttelylajiksi, jos siltä alkaa tuntua. :-) Mutta en mä missään nimessä kirvestä ole kaivoon heittämässä, ei tämän päivän treeni nyt sentään toivoton ollut! Puhuinkin koutsin kanssa, että Santtu on agissa sen tyyppinen, että kovin pitkään en halua sen kanssa hinkata. Vaikka se tykkää tehdä ja on hommissa mukana, kai agility on vielä nuorelle koiralle sen verran rankkaa, että liiat toistot alkavat tökkiä. Ennemmin rakennan sitä hyvää tekemisen meininkiä nyt aluksi, ja tehdään helppoja ja vauhdikkaita treenejä, jotka pyritään pitämään lyhyinä. No mutta kuitenkin, vauhtisuoratreenin jälkeen tehtiin kepit (6 keppiä, läpinäkyvät ohjurit) muutamaan otteeseen. Ne menivät ihan ok. Kyllä siellä puikkonokan päässä jo selkeä idea keppejä kohtaan on.

Tokot taas. Ai että, Santun kanssa tokoilu on mielettömän kivaa! Tehtiin tänään häiriöharjoituksia, ja musta Santtu oli aika hyvin messissä, vaikka oli nuo agitkin alla. Ihan ekana aloitettiin luoksetulo+häiriö -treenistä, jossa toisen koirakon kanssa kutsuttiin koiria samaan aikaan meidän luokse, eivätkä koirat saaneet lähteä yhdessä painimaan. Eka koirat istuivat rivissä, toisen naama toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Siitä kutsuttiin. Kun tämä onnistui (meni heti hienosti Santulla ja Ruuti-aussilla), niin koirat olivat enemmän nenät vastakkain (väliä kuitenkin pari metriä sivuttaissuunnassa) ja siitä sama juttu. Lopussa koirat olivat melkein nokakkain ja sivuuttivat toisensa ihan lähekkäin. Tosi näpsäkästi sekä Ruuti että Santtu selviytyivät. 

Siitä me mentiin Santun kanssa tekemään paikkamakuu. Oli tosi levoton nyt, kerran nousikin. Toisaalta ihmekös tuo, kun takana tehtiin ruutua, edessä hyppyä ja vähän kauempana luoksareita. Mutta loppupeleissä sain lyhyen paikkamakuun hienosti onnistumaan. Kauaa en makuuttanut ihan tuon suuren häiriön takia. 

Paikkiksen jälkeen hypylle. Olis pitänyt tässäkin palkata pallolla, ei nameilla. Santtu ei jotenkin hahmottanut namialustaa, vaan jäi ennen namialustaa etsimään namia. Irtosi kuitenkin hypylle tosi hyvin, se varmaan on pääasia nyt tässä vaiheessa, kun alo-luokan hyppy on vielä ihan alkutekijöissään.

Sitten vielä ruutua. Ihan eka kerta Santulle. Siellä oli myös namialusta. Vein Santun kanssa yhdessä namit, sitten juoksin ensiksi poispäin ruudusta, ja siitä lähetin Santun ruutuun. Tosi hienosti Santtu irtosi ruutuun, ja kun pääsi nameille, heitin perään pallon ruudun taakse, jonka sai hakea. Kolme hyvää toistoa tuli tästä. Tein tosin huomion, että Santtu hotkaisee namit purematta, ja kun jatkaa siitä hirveällä höngyllä pallon perään, hyppivät namit takaisin ylös. Sitten pitää pudottaa pallo ja räkäistä namit kentälle, syödä ne uusiksi ja sitten ottaa pallo uudestaan. Ei kovin toimiva juttu tuokaan. Siinä mielessä tuo namipalkka + pallon perässä juokseminen ei ehkä oo fiksuin palkkauskombinaatio. Pitänee miettiä kenties jotain muuta.

Tässä vaiheessa pääsi Santtu lepäämään, kun meillä oli vain ihmisten kesken kapulanheittokisa. :-D Hauskaa oli, ja täytyy sanoa, että onnistuin sen vielä voittamaan! Tavoitteena oli siis heittää mahdollisimman lähelle kartiota, ja lähimmäksi heittänyt voitti. Leikkiähän tuo oli, mutta täytyy sanoa, että harjoitus oli monella tapaa loistava. Ensinnäkin vasta nyt tajusin konkreettisesti, minkälainen matka 10 metriä on. Se on tosi pitkä, ja tokokokeissa moni heittää aivan liian vajaita heittoja. Toisekseen jostain juuri viime viikolla lueskelin, että kapulaa kannattaa heittää laipasta, ja itse sainkin alakautta heittämällä laipasta kiinni pitäen tarkimmat heitot. Vinkkinä siis tulevaisuuteen itselleni. :-)

Otin vielä kentällä Santulle vauhtinoutoja 1kg lainakapulalla. Santtu ei oo tehnyt noutoja paljoa mitään, ja lähinnä oon tehnyt ehjän kapulan puutteessa metallinoutoja Santun kanssa. Voi luoja, miten hienoja vauhtinoutoja Santtu tuolla kilon kapulalla teki! Ne olis pitänyt saada videolle! Ihan mieletön vauhti, kaunis nosto, täysiä suoraan mun luokse, ja mikä parasta - Santtu ei edes tahtonut irroittaa kapulasta, kun otin lelun esiin, vaan Santtu tahtoi tuoda kapulan suoraan mun syliin. Mä olin ihan sydän sykkyrällä, miten taitava Santtu oli tuon kilon kapulan kanssa. Nyt pitäis vaan ruveta treenaamaan luovutusasentoa (eteen). Näistä noudoista jäi kyllä superhyvä fiilis! Kerrankin mulla on koira, jonka noutoja en oo mennyt pilaamaan, vielä. 

Ylipäätään oli kyllä hauska treenipäivä. Mä en tiedä, mut mä vaan jotenkin alan tykätä tokosta. Ehkä se on toi koiran positiivinen ote koko hommaa kohtaan. Santtu nimittäin ihan oikeasti tuntuu ns. tokokoiralta. Se tekee hommia keskittyneesti ja innokkaasti, mutta ei häslää. Tottakai Santun melko rauhallinen temperamentti näkyy, että verrattuna esim. vip-ryhmän ausseihin on Sanun tekeminen tottakai erilaista. Mutta mun mielestä siinä on kiva tekemisen meininki. Ehkä mun on myönnyttävä siihen, että Santusta tulee toko- ja jälkikoira, ja agikoira sitten ehkä joskus. Tai kuten kirjoitin aiemmin, saattaa agi jäädä ihan vaan hömpöttelylajiksi ja aivojen nollaukseksi. Tällä hetkellä tuntuu, että ehkä kuitenkin lähden nyt yrittämään tuota tokoa. Jos vaikka itse pääsisin Santun kanssa kisaamaan muissakin kuin alokasluokassa. Agissa kuitenkin oon kisannut kolmosissa, ja se on siinä mielessä mulle tuttua. Ehkä siksikin jokin kipinä ja kunnianhimo olisi saada koira tokossa ylempiin luokkiin ja kenties sinne pk-puolelle. Pitkä matka on kuitenkin vielä mihinkään kisoihin tai kokeisiin. Paljon pitää treenata ensiksi. :-)