Tänään pääsimme meidän oman VIP-ryhmän kanssa Närän Riikan pitämään parin tunnin tokokoulutukseen Haukkuvaaraan. Suurin osa ryhmäläisitämme katsoivat seuraamista, vähän tuli myös noutojuttuja tsekkailtua. Santunkin kanssa puutuimme seuraamiseen. Voisin kirjoittaa tosi pitkät pätkät siitä, kuinka pelkkä sana "TOKO" aiheuttaa mulle näppylöitä, ja "seuraaminen" on mulle sanana sellainen, joka tuntuu saavan palan kurkkuun. Mulla on siis vähän semmonen viha-rakkaus -suhde koko lajiin. Tahtoisin tykätä siitä, tahtoisin päästä kokeisiin ja saada Santulle hyvän seuraamisen, mutta toisaalta mä inhoan koko juttua. Tiedän, että mun inho ja pelko johtuvat ihan siitä, että mä en vain uskalla kokeilla. Agility ja jälki ovat mulle lajina sellaisia, että kokeilen uusia juttuja, ja virheitä tulee aina, mutta ne eivät haittaa. Toko on taas jotenkin muodostunut mulle pilkun viilaamiseksi, enkä uskalla edetä enkä kokeilla. Santunkin kanssa tunnutaan jääneen jollekin pentutasolle, koska mä en uskalla kokeilla uusia juttuja, joilla koira menisi eteenpäin. Pelkään, että Santusta tulee etenkin seuraamisessa semmonen mukana kulkeva matkalaukku, jonka kanssa on kauheaa kuvitellakaan kokeisiin menoa, kun vire laskee ja koira haahuilee ja mitähän vielä. ;-) Koen siis helpommaksi olla tekemättä mitään, vaikka eihän koira silläkään tavalla edisty... Ja samalla, kun hinkkaan niitä vauvajuttuja (=perusasentoa, yhtä tai kahta askelta suoraa), Santtu aivan varmasti alkaakin tympääntyä koko liikkeeseen. Noidankehä on siis valmis. Tätä yritimme purkaa tänään Riikan kanssa.
Ihan aluksi Santulla alkaa olla sen verran hyvä tekniikka rakennettuna ihan namin ja naksun avulla, että sille vois hyvin ottaa lelupalkan mukaan palkaksi, jotta vire nousisi entisestään, ja liikkeestä tulisi vielä hauskempi. Toinen tärkeä pointti oli, että seuraamistreeneissäkin pitäisi olla vaihtelevuutta. Tää on mulle se vaikea osuus, koska mä oon tokossa tosi huono keksimään varioivia treenejä. Yksi toki tuli mieleen, että esimerkiksi seuruuttaisi agilityputkien välillä, ja hyvistä pätkistä vapauttaisi suoraan putkeen (tai muille agilityesteille). Muuten pitäis nyt koittaa keksiä jotain kivoja juttuja. Tietty varmasti ihan lentävät lähdöt seuruuseen ovat kivoja, ja miksei jotain "superpalkka" -juttuakin voisi alkaa rakentaa. Vaikka Riikan esimerkin mukaan 10 askelta seuraamista, siitä pääsee syömään kissanruokaa kentän laidalle tms. Kaikki varioivat seuraamisvinkit otan vastaan - kuten sanoin, oon tosi huono keksimään kivoja treenejä!
Toinen tärkeä huomio oli niin Santun kuin muidenkin ryhmäläisten kanssa se, että myös liikkeiden välit pitää rakentaa. Santullekin on hyvä tehdä treeniä, jossa se on mun kanssa samassa "kuplassa" tekemässä töitä koko ajan, eikä pääse haahuilemaan koulutusten (tulevaisuudessa kokeiden) osasuoritusten välillä. Itse olenkin etenkin agissa käyttänyt sitä, että Santtu odottaa makuullaan seuraavaa juttua, ettei se nuuski ja haahuile pitkin kenttää. Myös liikkeille lähdöissä pitää olla tarkkana, eli kun koiraa valmistellaan vaikka sitten siihen seuraamiseen, niin se on kuulolla jo ennen liikettä. Tähän pitäisi nyt alkaa tehdä ihan häiriötreeniä, eli kun Santtu istuu sivulla, kaveri huutaa esimerkiksi sanaa "käsky", ja Santun pitäisi koko ajan pitää katsekontakti vain minussa. Jos kontakti tippuu, siitä on lupa huomauttaa ja palkata taas oikeasta asiasta. Tämäkin on ihan tuttua kauraa, mutta eipä oo kyllä tullut tehtyä tätä vielä Santun kanssa, koska kaikki muukin on tuntunut olevan vielä niin alussa. Jotenkin ei oo osannut vielä siirtää ajatuksia tokokokeeseen. :-) Samaten liikkeestä toiseen siirtymät voisi tehdä esimerkiksi meillä arjessa käytetyllä "yhdessä" -käskyllä, jolloin koiran ei tarvitse seurata, mutta sen pitää tulla vieressä lähtöpaikkaan.
Motivaatioasioiden lisäksi kävimme Santun pyllynkäyttöä läpi. Niin kuin ystäväni pari päivää sitten totesi, colliella tuntuu usein olevan aivot ja pylly liian kaukana toisistaan. :-D Ainakin Santun kohdalla tää on pitänyt paikkansa. En oo oikein voinut seuraamisen käännöksiä työstää, koska Santtu ei yksinkertaisesti ole ymmärtänyt takajalkojen merkitystä kääntymisissä, ja etenkin vasemmalle kääntymisissä se helposti hakee uudestaan perusasennon kiertämällä takakautta perusasentopaikalle. Nyt sitten ihan "voltaten" eli pientä ympyrää vasemmalle tehden lähdimme etsimään Santun kadoksissa olevaa peppua, ja ihmeen kaupalla sieltä se alkoikin löytyä! Koostin muutaman minuutin videon tästä treenistä, josta idea tulee paremmin selville kuin selittäen. Siinä vähän näkyy lähtötilannetta, ja lopuksi sitä, mihin tänään pääsimme. Testasin vielä kotona uudelleen, ja selkeästi joku hoksotin Santulla syttyi, koska kotona pyöriminen lähti sujumaan vielä paremmin. Meillä on siis toivoa saada Santun käännökset kuntoon. :-)
Kaiken kaikkiaan oli tosi antoisa reilu viisitoistaminuuttinen + toki loppu parituntinen, mitä muiden koirakoiden treenejä seurasin. Näillä lähdetään eteenpäin, ja mä yritän mahdollisimman paljon päästä tokoahdistuksestani eroon, koska Santtu kuitenkin on ihan pätevä myös tokoillessa. Ja kyllähän mun täytyy myöntää, että olis mulla jotain koetavoitteita, missä näitä asioita pitäisi joskus osatakin. Joka tapauksessa, nyt yritän keskittyä rakentamaan hyvää seuraamista, enkä vielä ajattele päämääränä vain tokokoetta. Ehkä se ahdistuskin lähtisi sillä, kun saisin omat tavoitteet purettua pienemmiksi paloiksi.
Treenien jälkeen tein vielä muutaman A:n kontaktin, ja totesin, että vaatinee vielä paljon töitä, jotta Santtu kykenee 2on2off:n korkeammassa vireessä tekemään. Vähän kun hetsasin, tuli se kontaktipinnalta yli, matalamassa vireessä teki nätit pysähdykset. Mutta lisää treeniä vaan.
Santtu sai myös uuden tyttökaverin australianpaimenkoira Ruutista. Leikki raikasi ulkona, jotenkin puikkiksella ja australialaisella oli heti selkeä yhteys. Sovittiinkin lenkkitreffien pitämisestä. :-)
Kiitos kaikille vippiläisille ja etenkin Riikalle tosi kivasta iltapäivästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti