Santtu kännää

Nuorena se nähtävästi meidän perheessä aloitetaan. Nimittäin kännääminen. (Tosin tämä taitaa koskea meidän perheen nelijalkaisia ;-)) Santtu siis joutui tänään ensimmäistä kertaa eläinklinikalle ja rauhoitukseen.

Krapulainen Santtu, aivan kuin Vekku. <3

Kävimme eilen iltasella Annen ja Rokin kanssa treenailemassa ja lenkillä. Santtu aluksi touhusi kentällä istumisia, muutamia maahanmenoja, imutuksella seuruun alkeita ja perusasentoa, ja lopuksi leikittiin kettusella oikein pitkät pätkät. Hyvät oli pikkukoiran "treenit", ja on se kyllä ihana, kun ei reagoi häiriöön juurikaan. Jatkoimme treenien jälkeen lenkille, kävelimme Halssilan pururataa pitkin. Aino pääosin hihnassa, Santtu koko lenkin vapaana jolkotellen Rokin seurana. Vähän matkaa sai Ainokin olla irti, ja silloin Santtu koitti vähän juosta isompien mukana. Muuten se lähinnä ravasi, eikä töhöttänyt päättömänä. Aivan loppulenkillä ihmettelin, että liikkuiko Santtu hieman epäpuhtaasti. Kuitenkin askellus parani taas normaalin näköiseksi, eikä Santtu ulahdellut tai muutenkaan oireillut. Häntä heiluen käveli autolle. Menin vanhempieni luokse Halssilaan, ja Santtu kävi nukkumaan isäni syliin noin puoleksi tunniksi. Olimme siitä lähdössä kotiin, ja kun Santtu lähti isän sylistä kävelemään, se ei varannut oikealle takajalalleen painoa juuri ollenkaan. Aluksi luulin, että Santun jalka puutui, mutta kun vaiva ei mennyt ohi, aloin hieman huolestua. Päätin kuitenkin seurata aamuun, mutta Santtu tuli aamullakin vielä aivan kolmijalkaisena vastaan. Itse paikallistin kivun tunnustelujen jälkeen oikean takajalan sisimpään, eli toiseen, varpaaseen. Ei muuta kuin raastavat aamun tunnit odottelin töissä sitä, että klinikat aukeavat. Ihme ja kumma, sain kuin sainkin ajan juuri sinne minne toivoinkin, joten kävimme tutustumassa ensimmäistä kertaa Vaajakosken Otsoon eläinlääkäri Kalle Varesmaalle.

Kolmen pintaan iltapäivällä suuntasimme hienolle, uudelle klinikalle. Eläinlääkäri katseli hetken Santun kynkkäämistä, ja sanoi epäilevänsä joko ristisidevammaa tai sitten venähdystä. Myös eläinlääkäri löysi saman kipukohdan, eli juurikin sisimmän varpaan. Näin jo vähän ehdin huokaista, kun ajattelin, että kyse nyt sitten tuskin on polven ristisiteestä. Lääkäri tahtoi vielä rauhoittaa Santun, jotta hän pääsee tunnustelemaan polven kunnolla, ja samalla kuvaamaan tassun. Santtuun siis tuikattiin rauhoite, ja sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin. Santtu oli aivan samanlainen kuin Vekku aikanaan, millään ei olisi ollut kiva antaa väsymykselle periksi. Lopulta kuitenkin oli Santun pakko luovuttaa, ja antaa väsymykselle valta. 

Santtu nukahtamaisillaan rauhoitteen antamisen jälkeen.

Polvi tosiaan oli kunnossa, ja sen jälkeen lähti Santtu röntgeniin. Hetken aikaa odottelimme vastaanotossa, kunnes lääkäri tuli kutsumaan meidät katsomaan kuvia. Tässä vaiheessa arvasin, että jotain siellä on, koska hän vei meidät kuvien ääreen. Kieltämättä oli hieman deja vu -olo, aivan samalla tavalla minut vietiin katsomaan Vekun tassuröntgeneitä, kun ell löysi sieltä vakavan nivelrikon... Ylipäätään koko reissu nostatti monet tunteet pintaan Vekku-vaarin hoidoista. No, joka tapauksessa. Mitä siellä kuvissa näkyi? Santun sisin, eli juurikin se aristava varvas, on murtunut! Missä ja miten, ei mitään tietoa! Joka tapauksessa murtuma oli täysin selvä, onneksi kuitenkin siistipintainen. Harmi, etten tajunnut ottaa röntgenistä valokuvaa edes kännykällä. 

Väsähtänyt tutkittava.

Nyt sitten täällä eletään sairastuvan elämää. Santtu sai jalkaansa ainakin muutamaksi ekaksi päiväksi tassupaketin, jotta Santtu siteenkin takia varoisi hieman käyttämästä jalkaansa. Vähintään kaksi viikkoa täysilepoa, eli vain pissalle ja takaisin sisälle, jonka jälkeen otetaan kontrollikuva. Koska Santtu on vielä näin nuori, varvasmurtumat paranevat kuulemma nopeasti, ja uskoisin että viimeistään kuukauden päästä pääsee Santtukin normaaliin tapaan juoksentelemaan. Nyt kuitenkin täytyy Santtu yrittää pitää levossa, jotta varpaasta tulisi varmasti hyvä ja kestävä. Meillä mahtaa olla melkoiset kaksi viikkoa...

Suloinen potilas.

Onneksi maksoin pari päivää sitten Santun vakuutusmaksun, ja otin ylipäätään vakuutuksen heti sen jälkeen, kun Santtu kotiin saapui. Tapiolan suorakorvaus toimi hyvin ainakin tänään, ja oli mukavaa, että käyntimaksu jäi kohtuulliseksi korvausten jälkeen. Ja nyt sitten kontrolli menee vakuutuksiin myös mukisematta. Varmasti saan nyt harjoitella tassusiteiden tekoa, ja pentukoiran aktivointia sisätiloissa. Kaikki temppu- ja aktivointivinkit otan ilolla vastaan! Myös vieraita meille saa tulla kylään, koska Santtu ei paljoa vammajalallaan pääse mihinkään kulkemaan.

Rankka päivä. Santtu mustan tassupakettinsa kanssa.