Aika kuluu niin nopeasti

Mulla on itselläni ollut ihan mielettömän kiireinen viikko, enkä ole blogia tosiaan ehtinyt päivittää. Töissä oon ollut aamuvuorossa, ja kaikki illat joko yhden tai kahden koiran kanssa milloin missäkin menossa. Kaikkea en edes muista, mitä olemme tehneet, mutta monessa paikassa on tullut käytyä ja Santtu on nähnyt paljon uusia ihmisiä ja koiria. Paljon on nähty ja koettu, ja sitä paremmin unikin maittaa iltaisin. :-)

Nukkumisasentojen harjoittelua. ;-)

Aino ja Santtu tulevat tosi hyvin juttuun, meno vain villiintyy entisestään. Sisällä painit ovat välillä melko rajuja, mutta Aino kuitenkin aika hyvin varoo Santtua. Santtu on myös keksinyt kiivetä sohvapöydän alatasolle turvaan, jos se ei jaksa leikkiä niin paljoa, mitä Aino sitä haastaa. Aino onkin leikittänyt Santtua niin paljon, että välillä on pakko pistää koirat eri huoneisiin, jotta pentu saa rauhassa nukkua. 

Santun turvapaikka

Santtu pääsi treffaamaan torstaina myös Sinerheimon Annan, kennel Acting, 10-viikkoisia nahkacolliepentuja. Pentuja oli kotosalla vielä kuusi, joten monta leikkikaveri löytyi. Aluksi trikkipennut katsoivat soopelia mörssäriä vähän kummissaan, ja Santustakin tilanne oli vähän erikoinen, mutta äkkiä kaikki juoksivat pitkin isoa pihaa peräkanaa. Varsinkin Maitis-tyttö tunnisti Santun, kun olivat treffanneet jo viime viikon perjantaina kahden kesken, joten Maitiksella ja Santulla leikit kävivät hienosti yhteen.

Tärähtäneitä pentuja...

... eli ainoakaan riekkumiskuva ei onnistunut Haapaniemestä

Santtu kasvaa kohisten, ja jos reilu viikko sitten painoa oli 8,5 kiloa, niin nyt varmaan mennään kymmenen kilon hujakoilla. Juuri tänään juttelin Santun iskän omistajan kanssa, ja kysyin, kuinkahan paljon isikoira mahtaa painaa. Jos tuo hieno Ykä-mies pyörii siellä noin kolmenkymmenen kilon hujakoilla, Santustakaan tulee tuskin mikään pikkumies. ;-) Ruokahalu tuolla koiralla on loistava, joten nappuloita ei kyllä kuppiin jää. Toki välillä kaikkea ei vain jaksa syödä, mutta tällä ruokintamäärällä ei ole ihmekään, ettei ihan kaikkea pieneen mahaan mahdu.

Reppana on joutunut harjoittelemaan myös häkissä olemista.

Eilen 6.10. kävimme Santun kanssa rokotuksilla, madotuksen hoidimme siis viikko sitten perjantaina 28.9. Hyvin meni rokotushommat, eikä Santtu tuntunut edes huomaavan pistosta, vaikka välillä se onkin esittänyt pieniä Draama Kingin elkeitä. Rokotuksen se tosissaan otti kuitenkin vastaan kuin iso poika, eikä äännähdystäkään päässyt. Hommasin samalla Santulle jo EU-passin, joten tulevaisuudessa on sitten mahdollista lähteä ulkomaillekin, kun rokotustodistukset on heti alusta lähtien passiin merkattu. 

Tänään olimme myös SCY Keski-Suomen alaosaston järjestämällä syysretkellä Vesangan metsissä. Santtu meni kuin kala vedessä muiden collieiden (ja Ainon) mukana, ja hirvittävän hauskaa tuntui 2,5 tunnin reissulla olevan. Kyllä muuten oli väsyneitä koiria pitkän aikaa, kun kotiin pääsimme. Santtu ja Aino itse asiassa nukkuivat siivoukseni ajan yhdessä samassa metallihäkissä. On ihanaa, kun koirat tulevat keskenään niin hyvin toimeen.

Mutta hyvin täällä siis pyyhkii! Santtu on vaan edelleen kaiken hehkutuksen arvoinen! Olen edelleen aivan rakastunut tuohon pentuun ja siihen, miten hyvin se kaikki uudet asiat ottaa vastaan. :-)