Tänä aamuna tuli oikein mukava puhelu Moiran kotoa - Moira on ultrattu oikein tukevasti kantavaksi! Äkkilaskemalla pentuja oli saatu 9-10, mutta tietenkään ultralla ei aivan tarkkaa lukemaa koskaan saa katsottua. Todennäköisesti kuitenkin Moiralle on tiedossa suuri pentue, lääkäri oli käskenyt varautumaan kymmenen molemmin puolin. Hui!
Jos olet kiinnostunut Moiran ja Santun pennuista, kannattaa olla yhteydessä kennel Timonaan / Tuulaan! Kaikki kyselyt ovat varmasti tervetulleita. Ja edelleen Santusta saa kysellä minulta lisätietoa, jos lisätiedot isäkoirasta kiinnostavat. :-)
Santtu sai myös tänään sen Latvian sertivahvistuksen postissa kotiin. Äkkiä se posti tänne kulki.
No niin taas vierähti kuukausi, että heilahti, enkä mitään ole saanut kirjoitettua. Nähtävästi heti, kun treenaaminen jää vähemmälle, jää blogikin päivittämättä, vaikka asiaa olisi ollut. Teen nyt sitten pikaisen katsauksen taaksepäin.
Kuten viime kirjoituksessa jo vihjasin, täällä oli maaliskuussa Santulla tyttökaveri. Tai ehkä voisi jopa sanoa, että puumanainen. ;-) Moira (Shulune Imperial Mystique) saapui meille astutettavaksi. Kirjoitin tästä viikon kestäneestä "koettelemuksesta" pitkän tekstinkin, mutta tuskinpa kukaan tahtoo kovin pitkää jaarittelua lukea siitä, minkälaista viikkoa me täällä elimme, joten päätin olla julkaisematta kirjoitusta. Viikko oli mulle aika stressaava, kun piti kytätä Moiran juoksun etemistä, ja aluksi ei meinannutkaan tapahtumia olla. Kuitenkin astutus saatiin onnistumaan, ja pentuja toivon mukaan odottelemme toukokuun alkupuolelle! Moira käy ultrassa nyt ihan lähipäivinä, joten sitten tiedämme, tuliko Moira kantavaksi.
Pariskunta <3
Santtu lähti Latviaan näyttelyreissulle 22.-23.3. Moiran omistajan ja Santun kasvattajan kanssa. Itse jäin paiskimaan koko viikonlopuksi töitä, mutta mikäs sen parempaa onkaan, kun koiran saa helposti reissaamaan ilman omistajaansa. Riikassa oli lauantaina Latvian Voittaja, ja sunnuntaina tavallinen kansainvälinen näyttely. Lauantaina Santtu oli PU2 ja sai varacacibin, sunnuntaina sitten voitti urokset, oli VSP ja sai ensimmäisen CACIBinsa! Loisto-Santtu! Sertin kanssa oli vähän epäselvyyttä, kun säännöt olivat hieman tulkinnanvaraiset, ja ei ollut varmuutta, saiko Santtu sertiä ottaa vastaan vai ei. Sitä ei sitten Santulle otettu, mutta nyt jälkikäteen selvittelin asiaa ensiksi kavereilta ja sittemmin otin yhteyttä Latvian kennelliittoon. Juuri tänään tuli vihdoin Latvian kennelliitosta vastaus, että Santtu oli oikeutettu sertiin, joten serti vahvistetaan "jälkikäteen" Santulle kennelliiton toimesta, ja tarvittavat dokumentit lähetetään minulle kotiin postissa. Tämä tarkoittaa sitten käytännössä sitä, että jos Santusta tulee jonkin muun maan valio tulevaisuudessa, samalla siitä tulee myös Latvian muotovalio. Latviasta siis jää alle 2-vuotiaanakin saadut sertit odottamaan muiden maiden valioitumista. Niinpä meidän ei enää tarvitse välttämättä Latviaan lähteä reissaamaan. :-) Santun arvostelut lisäsin omalle sivulleen.
Santtu Latvian reissun jälkeen kuvattuna.
Muuten Santulle ei kuulu sen kummempaa. Tokoa ollaan nyt vähän touhuttu, agility on vielä ollut tauolla. Santtu on käynyt osteopaatilla ja lauantaina osteopaattisella hierojalla. Vielä on sen verran tiukkoja kohtia selässä alkuvuoden trauman takia, että en viitsi viedä agilityesteille ennen kuin alkaa kaveri olla oikeasti vetreänä. Me olimme Turkissa lomalla viime viikon, joten Santtu oli vanhempieni luona hoidossa Laku-papan kaverina. Laku ja Santtu olivat kuulemma paljon leikkineet keskenään viikon aikana, ja vanhempani olivat lenkittäneet koiria tosi paljon. Ihanaa, kun Lakukin jaksaa vielä Santun kanssa pelata, vaikka muuten alkaakin tassu jo aika paljon painaa. :-)
Alla muutama reissukuva. Turkkikin on lomakohteena varsin hieno, vaikka itselläni olikin aika paljon ennakkoluuloja maata kohtaan. Aurinkoa ja lämpöä riitti koko reissun ajan!
Jälkikausi aloitettiin pari päivää sitten keppitreeneillä, ja tänään kävin ostamassa Santulle kunnolliset jälkivaljaat, joissa on kiinnityslenkki vatsan alla. Koska tänään teimmekin pidemmän metsälenkin Ampujien majan ja Karhujärven suunnalla (n. 2,5h / 10km), ja loppupäivä meni kaupoilla, en enää lähtenyt ajamaan metsään jälkeä, mutta toivottavasti huomenna pääsemme tekemään kevään ekan metsäjäljen, ja koeajamaan valjaat. Kiva aloittaa myös metsäkausi!
Harrastusten osalta nimittäin. En mä ole blogia unohtanut, en vaan oo oikein jaksanut kirjoitella mitään, kun ei olla päästy oikein koko helmikuussa tekemään mitään Santun erinäisten hoitojen takia. Santtu on käynyt nyt hierojalla, osteopaatti Hanna Kivisellä ja osteopaattisella hierojalla Jaana-Kaisa Timosella. Kyllähän jokainen Santtua hoitanut on sanonut, että onpas se kireä selästään. Ja niinhän se on, mutta ei ole ollut aina. En oikein ymmärrä tän jumikierteen syytä, vaikka on mulla parista traumasta epäilyt, miksi Santtu on nyt tässä jamassa missä on. Ilmeisesti Santulla on parista tällistä mennyt si-nivel ja lanne-ristinikama tukkoon, ja siitä syystä selkäkin vetää jumiin. Santtuhan ei arjessa ole yhtään mitenkään kipeä, eli se leikkii, juoksee ja hyppii ihan entiseen malliin, mutta mä itse vaan näen ne muutokset, mitä on tullut verrattuna entiseen. Samoin Santun hännänkanto on muuttunut korkeammaksi (sen lisäksi, että ego on toki kasvanut) ja taka-askeleesta on hävinnyt työntö. Liike on takaa siis jotenkin jäykempää, ja mielestäni Santtu kompensoi liikkumistaan nostamalla häntäänsä ylöspäin. En tiedä, huomaisiko ulkopuolinen asiaa, mutta minä huomaan. ;-) En nyt näistä hoidoista sen suurempaa analyysiä kirjoittele, tuskin se nyt on kenestäkään oikein mielenkiintoista luettavakaan, mutta etenkin viikko sitten sunnuntaina (23.2.2014) olleeseen Jaana-Kaisa Timosen käsittelyyn Santtu vastasi mielestäni hyvin, ja ensimmäistä kertaa ikinä Santtu myös nukahti hoitohuoneeseen. Hiljaa hyvä tulee, nyt ei auta kuin hoidattaa tyyppi kuntoon, jotta päästään myös agilityn pariin takaisin. Onneksi vika ei ole luustossa, joten vaiva on hoidettavissa. :-)
Tänään kävimme Jaana-Kaisan suosituksessa kokeilemassa myös akupunktiota. Santtu sai lähinä lannerangan alueelle neuloja, ja kyllä kai niillä on vaan tehoa, koska kovasti alkoi pientä miestä raukoa käsittelyn aikana. Vielä en osaa sanoa, miten hoito auttaa, mutta toivon viiden kerran sarjalla olevan jotain vaikutusta. Akupunktiolla pyrimme saamaan etenkin selän kireyttä helpotettua. Kirjoittelen joskus tästä akupunktiosta lisää, kunhan näen, auttaako se.
Viime lauantaina oli Jyväskylän KV-näyttely. Sekin menee ehkä tähän "hukkaan heitettyyn helmikuuhun", ei nimittäin ollut Santun päivä sielläkään. Tuomari Soile Bister tuntui kyllä Santusta tykkäävän kovasti, mutta kun raskaat korvat häiritsivät ilmettä, niin Santtu sai tuomioksi EH:n. Kovasti tuomari pahoitteli, kun ei voi parempaa laatuarvostelua antaa korvien takia, kun koira on muuten kauttaaltaan laadukas ja hyvin kehittynyt. Mutta ei se mitään, tämmöstähän näyttelyt ovat, ja ei sitä niin vakavasti tartte ottaa. Ja onhan EH erittäin hyvä kuitenkin. :-) Pääsin myös esittämään pari oikein mukavaa bordercollieneitiä, ja toki nahkakehällä sain olla Santun kasvattajan apuna. Oikein kiva päivä oli kaiken kaikkiaan näyttelyssä! Lisään Santun arvostelun näyttelyarvostelu-sivulle luettavaksi.
Mulla on täällä toistaiseksi kaksi koiraa! Tuntuupa taas kivalta. Katsotaan, olisko mulla jotain kerrottavaa enemmänkin tässä lähiaikoina... :-)
Tänään oli mun vapaapäivän kunniaksi vähän aktiivisempi päivä. Puolen päivän jälkeen lähdimme Sannin ja Lissu-dalmiksen kanssa Tuomiojärvelle lenkkeilemään. Santulla olisi ollut tosi paljon virtaa, mutta Lissu nyt ei liiaksi innostunut Santun kanssa leikkimään. :-) Tunnin verran järvellä kuitenkin kiertelimme, ja ainakin mulle teki tosi hyvää kaveriseura pitkästä aikaa! Siltä kyllä vaikutti Santtukin.
Sen jälkeen ajelin pitkästä aikaa Killerille, kun olin ihan kulmilla muutenkin. Koska tiistaina emme päässeet tekemään hyppytekniikkaa, tein tänään sitten sitä. Rakensin kasvavan sarjan 6-7-8-9 jalkaa, ja tein siihen korkeuden arviointia niin, että viimeisen riman korkeus vaihtelee. Koostin tästä videon, koska jos joku lukijoista osaisi siitä jotain kommentoida, ottaisin mielelläni kommentteja vastaan. Mun silmiin treeni näytti kohtuullisen hyvältä, ja suht kelvollisesti Santtu tajusi korkeuden vaihtelun. Hyppytekniikka näytti silmiini myös melko puhtaalta.
Agin jälkeen lähdimme kaupan kautta kaverin kanssa lenkille Tuomiojärvelle - taas. Mukana oli auspai Ruuti, cavalier-muori ja appenzel-uros Edi. Edi oli sitä mieltä, että Santtu on tyhmä jätkä, ja vaikka Santtu parhaansa mukaan yritti Ediä väistää, niin Edi hermostui Santulle, ja Santtu joutui siinä vaiheessa jo puolustautumaan. Taisi olla ensimmäinen oikea isompi konflikti Santulla, ja kyllä puikkis siitä vähän itseensä ottikin. Se on niin kauhean kiltti, selvästi yrittää välttää näitä tilanteita. Loppulenkistä rupesi kyllä Ruutin kanssa taas leikkimään, joten kaikille jäi hyvä mieli. :-)
Teimme vielä pikatokot parkkiksella. Yksi paikkamakuu pidemmällä matkalla. Santtu oli muuten suht hyvä, mutta äänteli tänään... Pitänee helpottaa, ettei oppisi piippausta. Sen jälkeen tehtiin "pyllytemppua", jotta oppisi käyttämään takapäätään (etujalat alustalla, takajalat liikkuvat), ja se on mennyt eteenpäin. Sitten vielä sivulla olemista niin, että Saija häiriköi. Lopussa oli ihan hyviä pätkiä. Muutama pieni seuraamispätkä, ja tämän jälkeen lähdimme väsyneinä kotiin. Oikea aktiivipäivä, oli kivaa!
Meidän piti jo eilen kävellä Haukkuvaaraan ennen iltavuoroa tekemään agijuttuja, mutta sitten iski laiskuus. Touhuttiin sitten sisällä Santun kanssa kaikenlaista, ja kävimme jäällä lenkillä. Tänään sitten päätin, että käydään Haukkuvaarassa, tarkoituksenani oli tehdä hyppytekniikkatreeniä (korkeuden arviointia) muutamia toistoja. Ensimmäistä kertaa kävi niin, että ei mahduttukaan treenaamaan. Tosin moka oli oma, olin eilen katsonut varauskalenterista, että halli on koko aamupäivän molemmilta kentiltä tyhjänä, mutta joko katsoin väärin, tai isolle kentälle olikin tullut yksäri juuri klo 11-12, kun me sinne saavuimme. Pikkukentällä oli porukka tokoilijoita. Hetken aikaa siinä katselin muiden treenejä, ja lopulta rohkaistuin kysymään tutuilta treenaajilta, että saataisko tehdä Santun kanssa kertaalleen kepit. Totesin, että kyllä se yksi hyvä keppitoistokin riittää, koska niitä hyviä toistoja pitäis alle saada. Päästiin kepit tekemään, ja kiltit kaverit vielä auttoivat ohjureidenkin laittamisessa -kiitos! No, ei sitten yhteen toistoon päästy, kun itse taisin liikaa kirittää, ja Santtu tuli pitkästä aikaa viimeisen ohjurin yli suoraan lelulle. Toisella toistolla saatiin kuitenkin onnistunut keppisarja tehtyä, ja siitä lähdettiinkin sitten kotia kävelemään. Selvästi oli kyllä Santulla keskittymisvaikeuksia, kun samaan aikaan oli pieni, ihana borderterrieri kentän laidalla tekemässä tokohommia, kentän ulkopuolella häkit täynnä koiria ja kentällä vielä ihmisiäkin. Mut nää on tosi hyvä harjoituksia, ettei aina treenata vain tyhjässä hallissa. :-)
Mainitsemisen arvoinen asia on myös meidän Lakun (Cinnaberry's Lord Of The Ring) 12-vuotis synttäripäivä! Laku on vielä ihan hyvässä kunnossa, mutta kyllä sillä etenkin takapää alkaa olla aika voimaton. Vielä Laku kuitenkin metsälenkkejä tallustaa, ja välillä innostuu Santunkin kanssa leikkimään. Silloin tällöin saa kipulääkkeen, mutta jatkuvia lääkityksiä tai muutakaan ei ole. Toivottavasti saamme viettää Lakun syntymäpäivää vielä ensi vuonnakin. Patu on rautaa. <3
Olipa ihan sairaan kivaa! Kävimme tänään Jatpailuissa, eli JATin epävirallisissa agikisoissa mölliradalla. Kyseessä oli ns. joukkuekisat, ja meidän joukkueeseen kuuluivat karjis-Armi ja aussie-Ruuti.
Santtu meni varsin kivasti. Vielä siltä puuttuu semmonen turbovaihde, mutta ihan kivasti Santtu alkaa edetä ja hakea itse esteitä. Ihan sievä nolla tehtiin siitä huolimatta, että mä en siinä ainoassa kohdassa, missä pitäisi ohjata, uskalla kääntää koiraa, vaan päästän sen valumaan ihan liian pitkälle.
Sijoitusta en tiedä (tai meidän joukkue ei tulosta saanut), mutta videolle kuitenkin puikkiksen menoa sain. Hypyt tuntuvat aika ilmavilta 45cm rimoilla, joten tuskin 60cm rimoillakaan tulee ongelmia. :-)
Tänään pääsimme meidän oman VIP-ryhmän kanssa Närän Riikan pitämään parin tunnin tokokoulutukseen Haukkuvaaraan. Suurin osa ryhmäläisitämme katsoivat seuraamista, vähän tuli myös noutojuttuja tsekkailtua. Santunkin kanssa puutuimme seuraamiseen. Voisin kirjoittaa tosi pitkät pätkät siitä, kuinka pelkkä sana "TOKO" aiheuttaa mulle näppylöitä, ja "seuraaminen" on mulle sanana sellainen, joka tuntuu saavan palan kurkkuun. Mulla on siis vähän semmonen viha-rakkaus -suhde koko lajiin. Tahtoisin tykätä siitä, tahtoisin päästä kokeisiin ja saada Santulle hyvän seuraamisen, mutta toisaalta mä inhoan koko juttua. Tiedän, että mun inho ja pelko johtuvat ihan siitä, että mä en vain uskalla kokeilla. Agility ja jälki ovat mulle lajina sellaisia, että kokeilen uusia juttuja, ja virheitä tulee aina, mutta ne eivät haittaa. Toko on taas jotenkin muodostunut mulle pilkun viilaamiseksi, enkä uskalla edetä enkä kokeilla. Santunkin kanssa tunnutaan jääneen jollekin pentutasolle, koska mä en uskalla kokeilla uusia juttuja, joilla koira menisi eteenpäin. Pelkään, että Santusta tulee etenkin seuraamisessa semmonen mukana kulkeva matkalaukku, jonka kanssa on kauheaa kuvitellakaan kokeisiin menoa, kun vire laskee ja koira haahuilee ja mitähän vielä. ;-) Koen siis helpommaksi olla tekemättä mitään, vaikka eihän koira silläkään tavalla edisty... Ja samalla, kun hinkkaan niitä vauvajuttuja (=perusasentoa, yhtä tai kahta askelta suoraa), Santtu aivan varmasti alkaakin tympääntyä koko liikkeeseen. Noidankehä on siis valmis. Tätä yritimme purkaa tänään Riikan kanssa.
Ihan aluksi Santulla alkaa olla sen verran hyvä tekniikka rakennettuna ihan namin ja naksun avulla, että sille vois hyvin ottaa lelupalkan mukaan palkaksi, jotta vire nousisi entisestään, ja liikkeestä tulisi vielä hauskempi. Toinen tärkeä pointti oli, että seuraamistreeneissäkin pitäisi olla vaihtelevuutta. Tää on mulle se vaikea osuus, koska mä oon tokossa tosi huono keksimään varioivia treenejä. Yksi toki tuli mieleen, että esimerkiksi seuruuttaisi agilityputkien välillä, ja hyvistä pätkistä vapauttaisi suoraan putkeen (tai muille agilityesteille). Muuten pitäis nyt koittaa keksiä jotain kivoja juttuja. Tietty varmasti ihan lentävät lähdöt seuruuseen ovat kivoja, ja miksei jotain "superpalkka" -juttuakin voisi alkaa rakentaa. Vaikka Riikan esimerkin mukaan 10 askelta seuraamista, siitä pääsee syömään kissanruokaa kentän laidalle tms. Kaikki varioivat seuraamisvinkit otan vastaan - kuten sanoin, oon tosi huono keksimään kivoja treenejä!
Toinen tärkeä huomio oli niin Santun kuin muidenkin ryhmäläisten kanssa se, että myös liikkeiden välit pitää rakentaa. Santullekin on hyvä tehdä treeniä, jossa se on mun kanssa samassa "kuplassa" tekemässä töitä koko ajan, eikä pääse haahuilemaan koulutusten (tulevaisuudessa kokeiden) osasuoritusten välillä. Itse olenkin etenkin agissa käyttänyt sitä, että Santtu odottaa makuullaan seuraavaa juttua, ettei se nuuski ja haahuile pitkin kenttää. Myös liikkeille lähdöissä pitää olla tarkkana, eli kun koiraa valmistellaan vaikka sitten siihen seuraamiseen, niin se on kuulolla jo ennen liikettä. Tähän pitäisi nyt alkaa tehdä ihan häiriötreeniä, eli kun Santtu istuu sivulla, kaveri huutaa esimerkiksi sanaa "käsky", ja Santun pitäisi koko ajan pitää katsekontakti vain minussa. Jos kontakti tippuu, siitä on lupa huomauttaa ja palkata taas oikeasta asiasta. Tämäkin on ihan tuttua kauraa, mutta eipä oo kyllä tullut tehtyä tätä vielä Santun kanssa, koska kaikki muukin on tuntunut olevan vielä niin alussa. Jotenkin ei oo osannut vielä siirtää ajatuksia tokokokeeseen. :-) Samaten liikkeestä toiseen siirtymät voisi tehdä esimerkiksi meillä arjessa käytetyllä "yhdessä" -käskyllä, jolloin koiran ei tarvitse seurata, mutta sen pitää tulla vieressä lähtöpaikkaan.
Motivaatioasioiden lisäksi kävimme Santun pyllynkäyttöä läpi. Niin kuin ystäväni pari päivää sitten totesi, colliella tuntuu usein olevan aivot ja pylly liian kaukana toisistaan. :-D Ainakin Santun kohdalla tää on pitänyt paikkansa. En oo oikein voinut seuraamisen käännöksiä työstää, koska Santtu ei yksinkertaisesti ole ymmärtänyt takajalkojen merkitystä kääntymisissä, ja etenkin vasemmalle kääntymisissä se helposti hakee uudestaan perusasennon kiertämällä takakautta perusasentopaikalle. Nyt sitten ihan "voltaten" eli pientä ympyrää vasemmalle tehden lähdimme etsimään Santun kadoksissa olevaa peppua, ja ihmeen kaupalla sieltä se alkoikin löytyä! Koostin muutaman minuutin videon tästä treenistä, josta idea tulee paremmin selville kuin selittäen. Siinä vähän näkyy lähtötilannetta, ja lopuksi sitä, mihin tänään pääsimme. Testasin vielä kotona uudelleen, ja selkeästi joku hoksotin Santulla syttyi, koska kotona pyöriminen lähti sujumaan vielä paremmin. Meillä on siis toivoa saada Santun käännökset kuntoon. :-)
Kaiken kaikkiaan oli tosi antoisa reilu viisitoistaminuuttinen + toki loppu parituntinen, mitä muiden koirakoiden treenejä seurasin. Näillä lähdetään eteenpäin, ja mä yritän mahdollisimman paljon päästä tokoahdistuksestani eroon, koska Santtu kuitenkin on ihan pätevä myös tokoillessa. Ja kyllähän mun täytyy myöntää, että olis mulla jotain koetavoitteita, missä näitä asioita pitäisi joskus osatakin. Joka tapauksessa, nyt yritän keskittyä rakentamaan hyvää seuraamista, enkä vielä ajattele päämääränä vain tokokoetta. Ehkä se ahdistuskin lähtisi sillä, kun saisin omat tavoitteet purettua pienemmiksi paloiksi.
Treenien jälkeen tein vielä muutaman A:n kontaktin, ja totesin, että vaatinee vielä paljon töitä, jotta Santtu kykenee 2on2off:n korkeammassa vireessä tekemään. Vähän kun hetsasin, tuli se kontaktipinnalta yli, matalamassa vireessä teki nätit pysähdykset. Mutta lisää treeniä vaan.
Santtu sai myös uuden tyttökaverin australianpaimenkoira Ruutista. Leikki raikasi ulkona, jotenkin puikkiksella ja australialaisella oli heti selkeä yhteys. Sovittiinkin lenkkitreffien pitämisestä. :-)
Kiitos kaikille vippiläisille ja etenkin Riikalle tosi kivasta iltapäivästä!
Santtu pääsi tänään koirahierojaopiskelijan vastaanotolle. Santtu on ollut lihashuoltoa vailla, ja nyt kun sain tällaisen mahdollisuuden hyödynnettäväkseni, ilmoitin Santun heti halukkaaksi hierojan näppien alle.
Kuten arvelinkin (tai oikeastaan kyllä ihan tiesin), Santun "alaselkä" lannerangan tienoolta on jumissa. Se on mielestäni näkynyt Santun liikkeessä mm. hännän nousemisena korkeammalle kuin aiemmin. Mielestäni hännän kannon muuttuminen on ollut tosi selkeää, eikä se ole mitään nuoren uroksen pullistelua, vaan ravatessa häntä on ollut erilainen kuin aiemmin. Kohtuullisesti lihaksisto pehmeni, mutta yritämme saada toisen hieronta-ajan viikon-kahden päähän, jotta hoitovaste olisi parempi. Tarkoituksena on myös saada Santtu osteopaatille kevään aikana mahdollisimman pian, koska epäilen, että ristiluun paikkeilla on edelleen nikamalukko, josta syystä myös lihaskireys samaisella alueella johtuu. Tätä se on, kun aktiivisesti rupeaa harrastamaan, koiran huollattaminen on entistä tärkeämpää.
Santtu antoi aika nätisti itseään käsitellä, vaikka kivaa ei tainnut olla. Kai se vaan on nuoren pojan mielestä tyhmää maata rävellettävänä, ja kun vielä välillä tuli hassuja tuntemuksiakin kehoon. Kuitenkin koko puolitoistatuntinen sujui hienosti. :-)
Tänään lähdimme taas kävellen Haukkuvaaraan aamupäivällä. Ihana ilma oli kävellä auringon paistaessa, ihan kuin olisi aurinko jo lämmittänytkin. :-)
Tarkoituksena oli tehdä kontakteja tänään, ja nyt olikin sopivasti kaikki kontaktit kentällä valmiina. Aloitin tänään treenit keinuun tutustuen. Keinuttelin Santtua aluksi, ja palkkailin paljon. Sitten pyysin Santtua odottamaan, ja menin kutsumaan sitä toiseen päähän. Nämä treenit sujuivat varsin kivasti, eikä mun mielestä Santtu jännittänyt juurikaan. Tän jälkeen tehtiin A-estettä, jossa kiinnitin huomiota omaan liikkeeseeni. Aika hyvin Santtu pysyi kontaktilla, mutta jos itse jäin taakse, oli alastulo varsin hidas. Vähän helpotin niin, että pistin namin kontaktipinnan jälkeen, jotta sain vauhtia alastuloon, vaikka itse jäin taakse. Layerointi onnistui hienosti A:lle, joten monta hyvää toistoa saimme tehtyä. Siitä sitten puomille. Puomilla näkyi, että vähän se keinu kuitenkin jännitti. Eka kerralla Santtu ei meinannut puomille tulla, sitten tuli kovin varovasti. Äkkiä tajusi, että täysiä uskaltaa juosta, joten lopussa useampi hyvä toisto. Tästä koostin tosi nopeasti videon ennen kuin lähdin itse jumppaamaan.
Lopussa tein vielä suunnittelemani keppitreenin. Hetsasin oikein kunnolla "missä kepit, missä on kepit" -hihkumisella, ja päästin Santun kepeille. Santtu oli ihan liekeissä, kun näki, että otin lelun esille valmiiksi, joten sinnehän se lähti oikein reippaasti pujottelemaan. Pujotteli hyvällä vauhdilla, josta tuli oikein iso lelupalkka ja leikkimistä, ja sen jälkeen lähdettiin kotiin. Aika hyvä - näitä pitää tehdä nyt lisää, ja sitten alkaa miettiä sitä ohjureiden vähentämistä taas. Uskoakseni näillä motivaatio pujotteluun kasvaa entisestään hyvinkin nopeasti, ja toisaalta myös kunnon pujottelurytmi jää ns. lihasmuistiin, jolloin ohjureiden vähentäminen pitäisi alkaa olla helpompaa. Tuo pujottelutreeni oli jo tuossa kontaktivideossa, mutta tein vielä mielenkiinnosta siitä oman pätkän, johon hidastin tuon pujottelun erikseen. Vähän näkee paremmin tekniikkaa. Mun silmiin näytti tekniikka jo varsin hyvältä. :-)
Kauttaaltaan olen aika tyytyväinen kontaktitreeneihin. Onhan niissä paljon töitä, jotta saan niistä sellaiset, mitkä oikeasti tahdon, mutta näinkin vähällä treenillä ollaan jo pitkällä. Toivottavasti ei vaan tarttisi puomin ylösmenon kanssa pelaamaan. Toistaiseksi en ole siihen millään tavalla puuttunut.
Jos muuten keksitte, miten saan linkitettyä videot niin, että ne aukeaisivat myös puhelimella (ainakaan omallani en saanut videoita näkyviin blogissa), niin ottaisin neuvot vastaan!
