Tänään lähdimme taas kävellen Haukkuvaaraan aamupäivällä. Ihana ilma oli kävellä auringon paistaessa, ihan kuin olisi aurinko jo lämmittänytkin. :-)
Tarkoituksena oli tehdä kontakteja tänään, ja nyt olikin sopivasti kaikki kontaktit kentällä valmiina. Aloitin tänään treenit keinuun tutustuen. Keinuttelin Santtua aluksi, ja palkkailin paljon. Sitten pyysin Santtua odottamaan, ja menin kutsumaan sitä toiseen päähän. Nämä treenit sujuivat varsin kivasti, eikä mun mielestä Santtu jännittänyt juurikaan. Tän jälkeen tehtiin A-estettä, jossa kiinnitin huomiota omaan liikkeeseeni. Aika hyvin Santtu pysyi kontaktilla, mutta jos itse jäin taakse, oli alastulo varsin hidas. Vähän helpotin niin, että pistin namin kontaktipinnan jälkeen, jotta sain vauhtia alastuloon, vaikka itse jäin taakse. Layerointi onnistui hienosti A:lle, joten monta hyvää toistoa saimme tehtyä. Siitä sitten puomille. Puomilla näkyi, että vähän se keinu kuitenkin jännitti. Eka kerralla Santtu ei meinannut puomille tulla, sitten tuli kovin varovasti. Äkkiä tajusi, että täysiä uskaltaa juosta, joten lopussa useampi hyvä toisto. Tästä koostin tosi nopeasti videon ennen kuin lähdin itse jumppaamaan.
Lopussa tein vielä suunnittelemani keppitreenin. Hetsasin oikein kunnolla "missä kepit, missä on kepit" -hihkumisella, ja päästin Santun kepeille. Santtu oli ihan liekeissä, kun näki, että otin lelun esille valmiiksi, joten sinnehän se lähti oikein reippaasti pujottelemaan. Pujotteli hyvällä vauhdilla, josta tuli oikein iso lelupalkka ja leikkimistä, ja sen jälkeen lähdettiin kotiin. Aika hyvä - näitä pitää tehdä nyt lisää, ja sitten alkaa miettiä sitä ohjureiden vähentämistä taas. Uskoakseni näillä motivaatio pujotteluun kasvaa entisestään hyvinkin nopeasti, ja toisaalta myös kunnon pujottelurytmi jää ns. lihasmuistiin, jolloin ohjureiden vähentäminen pitäisi alkaa olla helpompaa. Tuo pujottelutreeni oli jo tuossa kontaktivideossa, mutta tein vielä mielenkiinnosta siitä oman pätkän, johon hidastin tuon pujottelun erikseen. Vähän näkee paremmin tekniikkaa. Mun silmiin näytti tekniikka jo varsin hyvältä. :-)
Kauttaaltaan olen aika tyytyväinen kontaktitreeneihin. Onhan niissä paljon töitä, jotta saan niistä sellaiset, mitkä oikeasti tahdon, mutta näinkin vähällä treenillä ollaan jo pitkällä. Toivottavasti ei vaan tarttisi puomin ylösmenon kanssa pelaamaan. Toistaiseksi en ole siihen millään tavalla puuttunut.
Jos muuten keksitte, miten saan linkitettyä videot niin, että ne aukeaisivat myös puhelimella (ainakaan omallani en saanut videoita näkyviin blogissa), niin ottaisin neuvot vastaan!
Juu, kyllä uimisen voi aloittaa talvellakin. Kävimme nimittäin eilen Roki-bc:n ja Annen kanssa KoiraSportilla uimassa. Ostimme samalla viiden kerran sarjalipun, jotta kaverukset pääsevät nyt noin 2-3 viikon välein altaaseen. Uinti on hyvää, vaihtelevaa liikuntaa lenkkeilyn rinnalle, ja jos ei kovin rajusti uita, toimii se myös hyvin palauttavana liikuntana. :-)
Ennen uintia kävimme vähän Hiihtomaassa juoksuttamassa koiria. Roki ja Santtu ovat kyllä mainiot kaverit keskenään, minkäänlaista kiristelyä ei koskaan ole niiden välillä ollut, vaikka Santtu on kuitenkin jo 1,5v ja Rokikin 4v kastroimaton uros. Rokin ja Santun leikki on tosi rentoa, ja Rokikin intoutuu paljon juoksemaan Santun kanssa. Vähän otin videotakin leikistä, mutta pahimmat rallit jäivät kuvaamatta.
Roki ui ensiksi, ja sitten oli Santun vuoro. Uimalan pitäjä Ansku nappasi Santun mukaansa, ja mä en oikeastaan puuttunut uittamiseen millään tavalla. Aluksi Santtu oli sitä mieltä, että vähän meinaa olla ällöä, mutta loppujen lopuksi sillä taisi olla tosi hauskaa. Viimeisillä kierroksilla, kun se sai lainata Rokin lelua, Santtu tuntui innostuvan lisää. Ansku myös sanoi, että Santtu näyttää uivan aika tasapainoisesti, ja mielestäni Santun takaosan käyttö uidessa on parantunut. Hyvin jaksoi puikkis pulikoida. :-)
En mä tiedä, miten tämä on AINA niin vaikeaa? Joka ainut kerta mun blogi jossain vaiheessa kuolee. Jotenkin vain koneella istuminen treenien jälkeen on rasittavaa, ja sitten kun treenistä on monta päivää kulunut, ei enää jaksa vaivautua. Tai jotain sellaista. Enpä mä edes muita kuulumisia ole saanut kirjoiteltua, vaikka tarkoitus onkin ollut päivittää edes, että hengissä ollaan. Syyskuussa, kun blogi hiljeni, mä viimeistelin graduani (ja valmistuin ennen joulua, jee!) ja gradun teon jälkeen olikin totaalinen tietsikkatauko kaikesta turhasta. ;-)
Nyt ollaan ruvettu sen verran ahkerammin treenaamaan (lähinnä agilitya), että mun on varmaan pakko ruveta systemaattisesti treenejä kirjoittamaan auki. En kyllä lupaa, että vieläkään tää pysyy pitkään hengissä, mut lupaan - mä yritän! Koitan koota tän tekstin alle loppuvuoden kuulumiset pikaisesti yhteen. Santulla oli huikea näyttelysyksy, joten niistä nyt ainakin vähän kirjoitan. Muuten meille kuuluu ihan mukavaa. Santulle oon yrittänyt paljon saada koirakavereita lenkeille, ja hyvää aktivointia tuntuu tuo agility olevan. Me vaihdoimme läheiselle uudelle hallille Haukkuvaaraan treenaamaan. Siellä on lämmin halli ja aivan ihana, pehmeä, tekonurmipohja. Kotoa sinne on matkaa vähän yli 2,5 kilometriä, joten pääsen tosi näppärästi treenaamaan kävellen. Samalla tulee lämmittelyt ja jäähdyttelyt hoidettua, eikä mene bensaankaan rahaa. :-) Ihan loistojuttu nyt talvella etenkin!
Syksyllä vaihdoin Santun syömään raakaruokaa. Nyt kun on vain yksi koira taloudessa, raaskii koiran ruokintaan laittaa hieman enemmän rahaa kuin useamman koiran kanssa. Raakaruoan kanssa ongelmana on ollut se, että Santun maha menee herkästi tosi kovalle, mutta nyt kun olen tiputtanut luut lähes kokonaan pois (välillä saa broiskun kauloja tms.), niin mahakin toimii varsin hyvin. Mun mielestä Santun kroppa muuttui raakaan siirtymisen myötä jäntevämmäksi ja lihaksikkaammaksi, ja ruokahalu kasvoi entisestään. Olen siis erittäin tyytyväinen tähän ratkaisuun, ja ainakin toistaiseksi menemme puhtaasti raakaruokkien. Katsotaan kesällä, miten toteutetaan mökillä olemiset, siirränkö osittain nappulalle vai haenko vain mantereelta ruoat pakastimesta parin päivän välein. Myös reissut pitää vielä miettiä - etenkin silloin, kun Santtu lähtee vieraiden mukana näyttelyreissuille - mutta ne ovat sen ajan murheita. Kyllä se oikea liha vaan tuntuu kuuluvan koiran ruokavalioon.
Agilityssa Santtu on mennyt eteenpäin. Käymme Haukkuvaarassa n. 3-4 kertaa viikossa tekemässä 5-20 minuutin treenejä. Vielä treenataan paljon yksittäisiä esteitä, ja työn alla ovat etenkin kontaktit ja kepit. Lisäksi hyppytekniikkaa tulee tehtyä silloin tällöin, ja joskus jotain radanpätkää, jos esteet ovat valmiina kentällä. Hain myös valmennusryhmään Haukkuvaaraan, ja toivon mukaan se alkaa tässä lähiviikkojen aikana. Laitan tähän yhden treenivideon, missä on kontaktitreenejä ihan laatikkotreenistä lähtien ja lopussa vähän hömpöttelytokoakin. Tarkoituksena ei ollut näitä pistää blogiin näkyviin, mutta itsellenihän mä tätä kuitenkin kirjoitan... :-)
Lauantaina kävimme Haukkuvaaran Julia Kärnän yksityistunnilla. Teemana oli luonnollisesti agility, ja keskityimme minun ohjaukseen ja sen oikea-aikaisuuteen. Teimme tällaista rataa pätkittynä.
Santun kanssa emme tehneet A-estettä emmekä keinua, sillä A ei vielä ole ratavalmis, ja keinua emme ole treenanneet laisinkaan (sitä kertaa lukuunottamatta, kun Santtu sinne itse juoksi). Eka pätkä oli ihan vain esteet 1-3, joka onnistui varsin kivasti hyvällä kaarroksella putkeen. Sen jälkeen hinkattiinkin väliä 5-8 pitkän aikaa. En meinannut saada 5-hypylle hyvää linjaa, koska ohjauskuvio, jonka nimeä en muista :D, oli mulle tosi vieras ja vaikea. Samaten renkaan jälkeen piti tehdä persjättö, ja siinä mä olin myöhässä tosi herkästi. Kunhan saatiin hinkattua oma ohjaus kohdilleen, meni pätkä ihan sievästi. Sen jälkeen tuli tuo 10-11 putki-kuvio, jonne hypyltä 9 oli varsin haastava viedä. Kovin herkästi itse ajoin liian lähelle putken 10 suuta, jolloin Santtu meni putkeen 11. Tätä ei kuitenkaan jääty hinkkaamaan, kun se onnistui, vaan siitä menimme pätkälle 11-15. Esteen 13 takaakierto oli ihan siisti, josta pääsimme valssin kautta esteelle 14, mutta sen jälkeen Santtu ei lukenut mun ohjausta, vaan painoi putken väärään päähän. Puolivalssilla sain vedettyä Santun putkeen, mutta tässä vaiheessa alkoi Santusta näkyä jo väsymys. Tauko meillä oli tuolla jo aiemmin välissä, sillä yksäri oli jaettu toisen henkilön kanssa puoliksi, mutta kyllä tuollainen lähes puolituntinenkin oli Santulle jo tosi raskas. Rimat olivat 55cm, ja aika vähän olen tehnyt korkeilla rimoilla Santun kanssa. Energiaa siis meni selvästi ihan pelkästään hyppäämiseenkin. 15-18 oli ihan ok, tosin hyppy 17 meinasi jäädä jossain vaiheessa hyppäämättä, kun itse lähdin juoksemaan putkelle, enkä käskyttänyt hyppyä. Hypyille 19 ja 20 ennakoivat valssit, jotka olivat mulle vaikeita... Se ajoitus! Santtu teki kuitenkin hyvin töitä. Lopuksi vielä esteet 24-26, joissa alkoi olla puhti ihan pois jo sekä multa että koiralta. Ratapiirroksessa linja näyttää helpolta, mutta todellisuudessa esteet olivat vähän eri kulmassa, ja hypylle 25 koira piti kunnolla "saattaa", jotta putkelta hypylle tuli hyvä linja. Tuo oli yllättävän vaikea paikka itse asiassa.
Mitä koulutuksesta jäi jäljelle? Ainakin oma onneton ohjaus! Mä olen nykyään ihan äärettömän hukassa, jännitän, jumitan, en tiedä, mitä tekisin. Enkä mä osaa "uusia" ohjauskuvioita puhumattakaan, että osaisin nimetä ne. Jos mä saisin oman ohjaukseni kohdalleen, Santusta alkaisi irrota reippaasti enemmän vauhtia. Tätä sanoi Juliakin, että koira alkaa tarjota vauhtia, kunhan se luottaa minuun. Nyt kun mun oma ohjaus oli myöhässä tai väärässä, Santtu ajoi ohjauksesta tosi herkästi läpi. Tärkeä muistisääntö oli myös, että koko ajan pitäisi piirtää koiralle ohjaavalla kädellä viivaa. Kättä ei voi nostaa tai heiluttaa holittomasti, koska muuten "paperille" tulisi tahroja. Vakaa käsi, vakaa viiva, joka merkkaa koiran linjaa. Ylipäätään yksäri oli tosi antoisa, ja juuri tuollaista kädestä pitäen -treeniä muutaman esteen pätkissä mä tartten. Oon viimeiset 3 vuotta(?) kouluttanut agilityssa vain alkeita, enkä ole tehnyt itsekään ratatreeniä vuosiin, joten en mä sillain voi liikaa itseäni ruoskia siitä, etten osaa ohjata. Toivon, että valmennusryhmäpaikka tuo mulle ohjaukseen varmuutta. :-)
Sunnuntaina kävimme Saarijärvellä ihan ensimmäisissä epävirallisissa agilitykisoissa! Santun kanssa teimme ns. supermölliradan (11 estettä, putkia ja hyppyjä) kahdesti ja osallistuimme myös mölliradalla. Mölliradalla oli puomi, ja puomia en ole vielä radalla ottanut, joten sen vein ihan nenästä kiinni pitäen. Oma ohjaus oli aivan surkeaa! Mua jännitti tosi paljon, ihan kuin en ikinä olisi kisannut agissa. Katsoin tutustumisessa, että annan koiralle tilaa ja teen hyvät estelinjat, mutta videolta näin, miten tein juuri päin vastoin ja olin aivan koiran edessä. En kehdannut tätä esim. facebookiin linkittää lain, mutta laitetaan nyt tänne kuitenkin. Katsokaa ja naurakaa. :-D Koira oli kuitenkin hyvä ja yritti parhaansa (ja teki töitä paremmin kuin minä, kts. supermöllin uusinnan hyppy-putki 1-2), mutta itseäni voisin ruoskia. Mölliradalta näkyy, että pöydän jälkeen Santustakin vähän irtosi jo vauhtia, joten kyllä sieltä kokemuksen myötä varmaan lisää menoa ja meininkiä tulee. No, joka tapauksessa "supermöllien" uusinnalla tehtiin nolla, ja mölliradalla periaatteessa nolla, mutta puomilla palkkaamisesta tuli vitonen. Molemmilla sijoituimme toisiksi, joten pientä kotiinviemistä ekoista kekkereistä tuli. :-)
Tänään kävin Haukkuvaarassa. Kotona suunnittelin tekeväni puomitreeniä, koska jouduin tosiaan eilen mölleissä viemään Santun tosi varovasti puomille, ettei se höntyile ja satuta itseään. No, iso kenttä olikin täysin tyhjä esteistä. Puomia en saanut yksin seinän vierestä kasattua kentälle, mutta A-esteen sentään sain sen verran seinästä irti, että pystyimme sitä tekemään. Tein putki-A-putki-kepit -ympyrän. Ihan ok meni, A-esteelle saatiin hyviä toistoja vauhdistakin ja kepeille parit hyvät toistot. Itse mun pitää Aalle kiinnittää huomiota omaan liikkumiseen, koska nyt mä jään varmistelemaan Santtua, ja varmaan omalla kropalla hidastan sitä. Pitää siis tehdä niitä treenejä enemmän, että juoksen ohi, jään taakse, otan sivuttaisetäisyyttä jne. Kepeille tein liikaa toistoja, ja kaksi rankkaa agipäivää kun on alla, niin Santtu alkoi väsyä. Ens kerralla tehdään vain kerran tai kaksi tosi hyvät kepit ja keksin niille jonkun superpalkan. Turha hinkkaaminen pois. :-)
Tällaista meille, tosi agilitypainoitteista ainakin. Yritän kohta näpytellä Santun loppuvuoden jutut, samoin näyttelyarvostelut tuonne omalle sivulleen.
Tänään oli kolmannet Jatko2 -treenit. Jos viime viikolla podin jonkinlaista "mikään ei onnistu" -tuskaa, niin tänään oli Santtu kyllä ihan iskussa! En tiedä, oliko sillä nyt hirveästi virtaa, kun viime viikolla jäi harrastmiset oman sairastamiseni takia vähille, vai miksi se oli niin sairaan hyvä! Mut tänään oli semmonen nuoren koiran agilityfiilis, ja Santtu liikkuikin tosi näpsäkästi. Pitäisi varmaan alkaa ottaa videokamera treeneihin mukaan ja pyytää jotakin kuvaamaan, kuten aikanaan Ainon treeneissä. Niistä videoista jäi hyvää materiaalia itselle, ja edistymisen näki selvästi. Samalla pystyi aina kertaamaan kouluttajan ohjeet vielä kotona uudelleen. :-)
Santtu jäähdyttelylenkillä.
Käytin Santun tietysti alkulämmittelyllä ja radanrakennuksen jälkeen Santtu saikin olla heti ensimmäinen treenaava koirakko. Meidän treenisysteemi sopii Santun tyyppiselle koiralle tosi hyvin, että tehdään 10-15 minuuttia kunnolla hommia, ja sen jälkeen saa lähteä lenkin kautta kotiin. Ei tule sellaista turhaa odottelua, ja kun treeni on tarpeeksi lyhyt, jää koiralle vielä intoa jatkaa ja motivaatio kasvaa.
Aiheena oli tänään takaakierrot. Olen niitä Santun kanssa treenannut yksittäisinä ja joskus jonkun esteen "radalla", mutta ratatreeniähän Santtu ei ole edes tehnyt. Tän päivän treeni olikin varmaan pisin rata, mitä Santtu on tehnyt. :-D Ensiksi otimme toisella ja viidennellä esteellä (ratapiirros alla, rimat 45cm) takaakierrot yksittäin, ja molemmissa takaakierroissa ensimmäisen haahuilevan toiston (siis häh? mitä sä huidot? ai siis täältä!) jälkeen Santtu tajusi heti idean. Ja kyllä ne sitten olivatkin tuolla radalla superhyvät! Santtu on aika elastinen, ja tuntuu tekevän tiukat kaarteet isänsä ja isoisänsä tapaan. Takaakierrot eivät kokonaisella radalla olleet mikään ongelma, mutta haasteet tulivat ohjaajalle kahdessa paikassa. Kolmas hyppy oli niin edessä, että kun toiselle hypylle tein takaakierron jälkeen valssin, tein valssin liian keskelle ja olin ihan suoraan kolmos-hypyn edessä. No, tää korjaantui seuraavalla toistolla, kun katsoin tarkemmin valssin paikan. Sitten toinen juttu oli loppusuora. Lähdin vedättämään Santtua putkesta kohti loppua, enkä antanut sen itse edetä, joten Santtu lähti vedätykseen mukaan, ja jätti hyppäämättä hypyn nro. 7. Tämä kyllä myös korjaantui hyvin, kun jäin putkelta odottamaan Santtua, ja annoin sille luvan irrota loppusuoralle. Ryhmäläinen oli vielä palkkaamassa Santun maalissa pallolla, jotta irtoamista tuli samalla vahvistettua. Toisella harjoituskerralla saatiin ns. puhdas rata tehtyä, eli huikea yhdeksän esteen rata suoritettiin virheittä maaliin. ;-) Oli ihan huippuhauska treeni!
Takaakiertotreeni 9.9.2013
Estevälit arvioitu ratapiirrokseen, tuskin aivan kuten treeneissä.
Tämän jälkeen tehtiin kaksi kertaa pussi (muistuteltiin mieleen, ei ongelmaa) ja lopuksi pari toistoa puomille. Mä en oo mikään namikuppien ystävä, mutta koska taas unohdin naksuttimen kotiin, niin en päässyt tarpeeksi hyvin vahvistamaan pelkkää alastuloasentoa, jota oon kotona laatikolla ja puomin/A:n alastulolla tehnyt. Santtu kyllä hakee alastuloasentoa hyvin, ja palkkaan siitä, mutta tehtiin sitten tänään kokonainen puomi niin, että alastulopinnan alla oli namikuppi. Toisaalta ehkä ihan OK vahvistaa jokunen kerta ylipäätään kokonaista estettä ja sitä, että vauhdistakin on pysähdyttävä. Jatkan naksuttelutreenejä siis erillisinä. Santtu kyllä pysähtyi hienosti, ja jäi odottamaan vapautuskäskyä ("tule") tosi nohevasti. Taitava pieni puikkis! Ehkä meistä sittenkin tulee agilitykoirakko. :-)
... Ihan sellaisia mukavia tuliaisia kuitenkin. ;-) Santtu matkusti kasvattajansa kanssa Tallinnaan kaikkien rotujen näyttelyyn. Lähdimme kolmisin (Santtu, Keena ja minä) ajelemaan perjantaina aamulla kohti Pekolaa. Santtu sai hetken purkaa energiaansa Tuulan koirien kanssa pihalla, ja etenkin 4kk vanha nahkapentu Didi oli Santun mielestä ihana! Mä jatkoin matkaa toisaalle, ja Santtu sitten Saga-nahkan ja Tara-pehkon kanssa kohti Tallinan Oru-hotellia.
Lauantaina tulikin loistouutisia! Santtu oli ROP ja ROP-juniori, ja sai toisen junnuSERTinsä Virosta! Tuomari Seamus Oates Irlannista oli kovasti tykännyt Santusta, ja arvostelukin oli varsin hieno.
"Lovely
type, maturing well. Good head. Good earset. Dark oval eyes. Good bite. Nice
lenght of neck. Good ribs. Nice level topline. Hind quarters developed
well."
Olin tosi tyytyväinen. En odottanut Santun voittavan Sagaa (Timonan Yasmina Yardeen), joten jo rotutulokset yllättivät! Vielä suurempi yllätys oli kuitenkin, kun iltapäivällä tuli Tuulalta tekstari, että Santtu sijoittui Marja Talvitien arvostelemassa ryhmäkilpailussa (FCI1) kolmanneksi! Jestas, mikä viikonloppu! Talvitie otti myös junioriskaban, ja sielläkin Santtu oli noussut jatkoon. Sitten oli nuorelta herralta herpaantunut esiintymisote, ja homma oli kuulemma mennyt istumiseksi ja säätämiseksi. Mutta kovatasoinen junnukisa onkin ollut, kun kaikki roturyhmät olivat samana päivänä. Joten jo jatkoon nouseminen on hieno juttu, ja tulokset olivat ylipäätään huikeat!
Santun palkinnot Tallinnasta.
JUN ERI1 SA PU1 ROP ROP-jun RYP3!
Lämmin kiitos Tuulalle Santun ottamisesta reissuun mukaan! Ja tietysti myös Pilville huolehtimisesta omalta osaltaan! On mukava antaa koira reissuun, kun tietää, että kaikki on aivan varmasti hyvin, ja omasta silmäterästä huolehditaan kuin omastaan. Kuvia saan kuulemma myöhemmin, toivottavasti jokunen muisto on myös kehästä. :-)
Itse muuten kävin Peten koiratarvikkeen liikkeessä Porvoossa shoppailemassa. Santulle löytyi sadetakki (Hurtta Storm), vaikka eipä mulla kyllä ainutkaan nahka ole sadetakkia koskaan tarvinnut. ;-) Mutta jos nyt tulee ihan tuhannen kauheita syyssateita, niin kai sen voi heijastimienkin takia niskaan vetäistä. Lisäksi löytyi ihan kivat uudet ruokakupit. Jennylle kiitos illan shoppailu- ja lenkkiseurasta!
Tänään oli otsikon mukaisesti hoitopäivä Santulla. Olin varannut Hankalinin Erikan hieromaan Santun. Erikaa en olekaan nähnyt moneen vuoteen, kun Santtua oon ehtinyt tässä vuoden aikana hoidattaa eri ihmisillä. Santtu on käynyt kertaalleen osteopaatti Markus Laioksella ja kaksi kertaa hierojalla, joka tekee myös kranio-sakraaliterapiaa, Teemu Yrttiaholla. Nyt oli sitten Erikan vuoro. Oli muuten ilo kuulla, että Erikakin lähtee kouluttaumaan kranio-sakraaliterapian/osteopatian suuntaan ainakin joidenkin kurssien verran. Mielestäni hoito muutenkin oli tänään otteiltaan erilaista kuin useampi vuosi sitten. Hyvä näin. :-) Santtuahan ei ole hoidettu varsinaisesti minkään vamman takia, vaan olen vain pyrkinyt siihen, että huollatan koirani lihaksistoa ja rankaa jonkun kerran vuoteen, vaikkei oireita olisikaan. Nyt olin vähän katsellut, että Santulla on lanneosa aavistuksen jumissa, joten soittelin sitten hieronta-aikaa.
Käytin ennen Erikan tuloa koirat metsälenkillä, jotta on päivän lenkki heitetty ja tietysti Santun lihakset lämpiminä hierontaa varten. Erika halusi katsoa Santun liikkeet ensiksi ulkona, ja ensimmäinen kehu oli, että Santtu on todella jäntevässä kunnossa, ja hallitsee omat raajansa erinomaisesti. Kuulemma harva vuoden ikäinen koira voi liikkua noin joustavasti ja vapaasti ilman, että etenkin eturaajat vatkaavat joka suuntaan. Juoksutuksen jälkeen siirryimme sisälle, ja siellä Erika katseli Santun rankaa seistessä, istuessa ja maatessa. Aavistuksen verran Santulla oli "eriparia", oikea puoli hieman kanitti. Sen tiesin myös itse, kun olin Santtua katsellut. Mitään pahaa tuossa ei kuitenkaan ollut, mutta pieni ero löytyi.
Sitten Santtu pötkölleen käsittelyyn. Tosi upeasti antoi Santtu itsensä hoitaa. Ei mulla ole kukaan koira ollut noin helposti hoidettava. Vähän lopussa rupes olemaan tylsää, ja samalla vielä kun otettiin Santun niskaa (joka oli jonkin verran jumissa, teinipoika on ruvennut nyt vähän vetämään hihnassa), niin siinä oli tyyppi vähän levoton. Muuten kyllä ihan älyttömän hienosti. Ekaa kertaa vielä hierottiin lattialla, muut ovat hoitaneet aina pöydän päällä.
Kysyin lopussa, miltä Santtu kokonaisuudessaan vaikutti. Kuulemma erittäin hyvältä. Jee! :-) Niskassa tosiaan lihasperäistä jumia vähän. Lisäksi oikea takajalka vähän "kanitti" enemmän verrattuna vasempaan. Erika epäili sen johtuvan siitä pentuajan varpaan murtumasta, sellainen voi jättää trauman pitkäksi aikaa kehoon, vaikka itse vaiva onkin aikaa sitten hoidettu. Kuitenkin murtunut varvas kuitenkin "pumppaantui" hyvin, eli se vaikutti hyvältä. Lanneosassa ranka oli aavistuksen jäykempi kuin sitten taas selän alueella, mutta hyvin sinne ilmeisesti sai liikettä. Mutta kokonaisuudessaan kaikki oli tosi hyvin, ja jos ei mitään akuuttia satu (kaatumisia, revähdyksiä, ym.), niin sitten katsotaan todennäköisesti seuraavaa hoitoa vasta lähempänä marras-joulukuun vaihdetta, kun alkaa messari lähestyä.
Kotihoito-ohjeiksi saimme, että Santun nesteytyksestä tulisi huolehtia, koska collieiden "tyyppivika" on juomattomuus. Santtu on aika hyvä juomaan itsekin, mutta tarpeen vaatiessa olen juottanut sitä helteillä ja rasituksen jälkeen Fitdog Energy ja/tai Recovery -jauheiden avustuksella. Kuitenkin veden tarve reilu 20kg koiralla on jopa litran verran päivässä (ja rasituksessa luonnollisesti vielä enemmän), eli hyvä olisi huolehtia riittävästä juomisesta. Lisäksi nyt muutama päivä rentoa ravailua, jotta kuonat poistuvat. Erika myös muistutteli minua, että rankemman rasituksen aikaan esimerkiksi viikon tai kahden kuureina magnesium ja b-vitamiini tekevät hyvää lihasjumien ennaltaehkäisyn takia. Hyvä valmiste on kuulemma Magnex Sitraatti+B6, jonka annostuksena Santun kokoiselle koiralle riittää ylläpitoon 1 tabletti/pv. Tarvittaessa annostusta voi myös hieman nostaa. Sitraattimuotoinen magnesium ilmeisesti imeytyy paremmin koiran elimistöstä, eli se on tehokkaampaa kuin "perinteiset" magnesiumvalmisteet. Täytynee siis käydä ostoksilla lähipäivinä.
Kyllä täytyy aina näiden hoitojen jälkeen olla iloinen siitä, miten terverakenteinen ja tasapainoinen Santtu kropaltaan on. Toivottavasti myöhemminkin Santtu pysyisi yhtä hyvässä kunnossa.
Lisäsin vielä alle omaan viestiinsä Santun kaikki luustokuvat halukkaille katseltaviksi.
Koska mulla Santun röntgenkuvat kerta ovat, niin laitan ne tänne blogiinkin halukkaille näytille. Itse olen innostunut luustokuvia katselemaan, joten siinäkin mielessä on kiva omat kuvat jakaa sitten muiden näytille. Kuvat ovat valitettavasti otettu "tavallisista" kuvista järkkärillä, lonkat ja kyynärät valotaululta, muut sitten kotona ikkunaa vasten. Laatu ei siis päätä huimaa verrattuna nykyaikaisiin digiröntgeneihin. Mutta selvän saa kuitenkin. :-)
Tänään oli pitkästä aikaa treenipäivä. Viime viikko meni alkuviikkoa lukuunottamatta ihan vain ollessa ja lenkkeillessä. Tänään oli sitten toiset jatko2-treenit ja perään VIP-tokot (kaveriporukan Very Importat Puppies -"pentukoulu", jossa on erirotuisia koirakavereita).
Agissa tehtiin irtoamistreeniä putken ja kolmen hypyn suoralla. Ennen tätä varsinaista treeniä kävin vähän naksuttelemassa A:n alastuloa ja tein muutamia hyppyjä. Samalla tein hallin 3-kentällä yhden paikkamakuun. Häiriötä oli tosi paljon ja Santtu siinä vähän levoton, mutta hienosti pysyi kuitenkin. On se hurjasti jo tuon paikkamakuun suhteen kehittynyt. Itse "varsinainen" treeni meni vähän niin ja näin. Ainakin yhden asian opin - Santtua ei palkata ainakaan agihallissa nameja heittämällä! Pari kertaa palkkasin putkeen irtoamisesta heittämällä namin, ja loppupeleissä tulos oli se, että Santtu meni nenä kiinni hallin lattiassa, kun yritin lähettää sitä putkeen. Eli jatkossa sitten leluja heitellään, namit tulee multa kädestä tai sitten ne on jollain targetilla. Piti tämäkin kantapään kautta oppia. Santtu irtos hyppysuoran tosi hienosti. Kouluttaja oli namikipon kanssa esteiden takana, joten kyllähän puikkis toki sinne lähteekin. Rimat olivat tässä vaiheessa 40cm. Vielä en nuorta koiraa hyppyytä 60cm rimoja. Treenit tehdään matalammilla ja hyppytekniikan kautta sitten nostetaan vähitellen rimoja kohti maxi-hyppyjä. Mut joo, ei mulle kyllä nyt jäänyt mikään järin kummoinen fiilis tuosta tän päivän agitreeneistä. Joko Santtu nyt ei muuten vaan ollut hommissa mukana, tai sitten sitä jopa vaivaa vähän jumissa oleva selkä. Epäilen kyllä, että sillä oli joku teinipoikapäivä agin suhteen. Mut kauheen tahmeaa oli. Ja kyllä mä myönnän, että kun ehdin Ainoon ja sen turbovauhtiin tottua, niin tuntuuhan tommonen kokematon ja lajiin syttymätön nahkalassie täysin erilaiselta. Toivon, että Santulle kuitenkin kipinä lajiin syttyy, vaikkakin mulla on pahin agikärpänen johonkin lähtenyt, eikä samanlaista paloa lajia kohtaan enää löydy kuin ennen. Joten hyvin voidaan Santun kanssa jättää agility myös hömpöttelylajiksi, jos siltä alkaa tuntua. :-) Mutta en mä missään nimessä kirvestä ole kaivoon heittämässä, ei tämän päivän treeni nyt sentään toivoton ollut! Puhuinkin koutsin kanssa, että Santtu on agissa sen tyyppinen, että kovin pitkään en halua sen kanssa hinkata. Vaikka se tykkää tehdä ja on hommissa mukana, kai agility on vielä nuorelle koiralle sen verran rankkaa, että liiat toistot alkavat tökkiä. Ennemmin rakennan sitä hyvää tekemisen meininkiä nyt aluksi, ja tehdään helppoja ja vauhdikkaita treenejä, jotka pyritään pitämään lyhyinä. No mutta kuitenkin, vauhtisuoratreenin jälkeen tehtiin kepit (6 keppiä, läpinäkyvät ohjurit) muutamaan otteeseen. Ne menivät ihan ok. Kyllä siellä puikkonokan päässä jo selkeä idea keppejä kohtaan on.
Tokot taas. Ai että, Santun kanssa tokoilu on mielettömän kivaa! Tehtiin tänään häiriöharjoituksia, ja musta Santtu oli aika hyvin messissä, vaikka oli nuo agitkin alla. Ihan ekana aloitettiin luoksetulo+häiriö -treenistä, jossa toisen koirakon kanssa kutsuttiin koiria samaan aikaan meidän luokse, eivätkä koirat saaneet lähteä yhdessä painimaan. Eka koirat istuivat rivissä, toisen naama toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Siitä kutsuttiin. Kun tämä onnistui (meni heti hienosti Santulla ja Ruuti-aussilla), niin koirat olivat enemmän nenät vastakkain (väliä kuitenkin pari metriä sivuttaissuunnassa) ja siitä sama juttu. Lopussa koirat olivat melkein nokakkain ja sivuuttivat toisensa ihan lähekkäin. Tosi näpsäkästi sekä Ruuti että Santtu selviytyivät.
Siitä me mentiin Santun kanssa tekemään paikkamakuu. Oli tosi levoton nyt, kerran nousikin. Toisaalta ihmekös tuo, kun takana tehtiin ruutua, edessä hyppyä ja vähän kauempana luoksareita. Mutta loppupeleissä sain lyhyen paikkamakuun hienosti onnistumaan. Kauaa en makuuttanut ihan tuon suuren häiriön takia.
Paikkiksen jälkeen hypylle. Olis pitänyt tässäkin palkata pallolla, ei nameilla. Santtu ei jotenkin hahmottanut namialustaa, vaan jäi ennen namialustaa etsimään namia. Irtosi kuitenkin hypylle tosi hyvin, se varmaan on pääasia nyt tässä vaiheessa, kun alo-luokan hyppy on vielä ihan alkutekijöissään.
Sitten vielä ruutua. Ihan eka kerta Santulle. Siellä oli myös namialusta. Vein Santun kanssa yhdessä namit, sitten juoksin ensiksi poispäin ruudusta, ja siitä lähetin Santun ruutuun. Tosi hienosti Santtu irtosi ruutuun, ja kun pääsi nameille, heitin perään pallon ruudun taakse, jonka sai hakea. Kolme hyvää toistoa tuli tästä. Tein tosin huomion, että Santtu hotkaisee namit purematta, ja kun jatkaa siitä hirveällä höngyllä pallon perään, hyppivät namit takaisin ylös. Sitten pitää pudottaa pallo ja räkäistä namit kentälle, syödä ne uusiksi ja sitten ottaa pallo uudestaan. Ei kovin toimiva juttu tuokaan. Siinä mielessä tuo namipalkka + pallon perässä juokseminen ei ehkä oo fiksuin palkkauskombinaatio. Pitänee miettiä kenties jotain muuta.
Tässä vaiheessa pääsi Santtu lepäämään, kun meillä oli vain ihmisten kesken kapulanheittokisa. :-D Hauskaa oli, ja täytyy sanoa, että onnistuin sen vielä voittamaan! Tavoitteena oli siis heittää mahdollisimman lähelle kartiota, ja lähimmäksi heittänyt voitti. Leikkiähän tuo oli, mutta täytyy sanoa, että harjoitus oli monella tapaa loistava. Ensinnäkin vasta nyt tajusin konkreettisesti, minkälainen matka 10 metriä on. Se on tosi pitkä, ja tokokokeissa moni heittää aivan liian vajaita heittoja. Toisekseen jostain juuri viime viikolla lueskelin, että kapulaa kannattaa heittää laipasta, ja itse sainkin alakautta heittämällä laipasta kiinni pitäen tarkimmat heitot. Vinkkinä siis tulevaisuuteen itselleni. :-)
Otin vielä kentällä Santulle vauhtinoutoja 1kg lainakapulalla. Santtu ei oo tehnyt noutoja paljoa mitään, ja lähinnä oon tehnyt ehjän kapulan puutteessa metallinoutoja Santun kanssa. Voi luoja, miten hienoja vauhtinoutoja Santtu tuolla kilon kapulalla teki! Ne olis pitänyt saada videolle! Ihan mieletön vauhti, kaunis nosto, täysiä suoraan mun luokse, ja mikä parasta - Santtu ei edes tahtonut irroittaa kapulasta, kun otin lelun esiin, vaan Santtu tahtoi tuoda kapulan suoraan mun syliin. Mä olin ihan sydän sykkyrällä, miten taitava Santtu oli tuon kilon kapulan kanssa. Nyt pitäis vaan ruveta treenaamaan luovutusasentoa (eteen). Näistä noudoista jäi kyllä superhyvä fiilis! Kerrankin mulla on koira, jonka noutoja en oo mennyt pilaamaan, vielä.
Ylipäätään oli kyllä hauska treenipäivä. Mä en tiedä, mut mä vaan jotenkin alan tykätä tokosta. Ehkä se on toi koiran positiivinen ote koko hommaa kohtaan. Santtu nimittäin ihan oikeasti tuntuu ns. tokokoiralta. Se tekee hommia keskittyneesti ja innokkaasti, mutta ei häslää. Tottakai Santun melko rauhallinen temperamentti näkyy, että verrattuna esim. vip-ryhmän ausseihin on Sanun tekeminen tottakai erilaista. Mutta mun mielestä siinä on kiva tekemisen meininki. Ehkä mun on myönnyttävä siihen, että Santusta tulee toko- ja jälkikoira, ja agikoira sitten ehkä joskus. Tai kuten kirjoitin aiemmin, saattaa agi jäädä ihan vaan hömpöttelylajiksi ja aivojen nollaukseksi. Tällä hetkellä tuntuu, että ehkä kuitenkin lähden nyt yrittämään tuota tokoa. Jos vaikka itse pääsisin Santun kanssa kisaamaan muissakin kuin alokasluokassa. Agissa kuitenkin oon kisannut kolmosissa, ja se on siinä mielessä mulle tuttua. Ehkä siksikin jokin kipinä ja kunnianhimo olisi saada koira tokossa ylempiin luokkiin ja kenties sinne pk-puolelle. Pitkä matka on kuitenkin vielä mihinkään kisoihin tai kokeisiin. Paljon pitää treenata ensiksi. :-)
Eipä tähän päivään mitään ihmeellistä kuulu. Koirien kanssa olemme vain nukkuneet ja lenkkeilleet. Tänään on ollut tosi synkkä keli, ja satanut paljon. Kävimme Sannin, Lissu-dalmiksen ja Kaapo-bc:n kanssa metsälenkillä, ja etenkin Santulla ja Kaapolla oli ihan superhauskaa yhdessä. :-) Keenakin innostui juoksentelemaan jonkin verran muiden mukana.
Sisaruksilla on sisällä hauskaa. Santtu etenkin tahtois koko ajan leikittää siskoaan. Eilen illallakin nukkumaan mennessä alkoi kamalat painit "koirahuoneessa". Tulee ihan mieleen alkuvuosi, kun Santun Torsti-veli oli meillä hoidossa, ja pojat riekkuivat kaiken aikaa. Samanlaista menoa on myös näillä kahdella.
Tällä päivityksellä ei ollut oikeastaan mitään virkaa. Lähinnä tahdoin tehdä päivityksen myös Santun blogiin siitä syystä, että saan linkitettyä tänne edesmenneen bordercollieni tarinan varoittavana esimerkkinä siitä, mitä keppileikeissä voi käydä. Vaikka Aino jouduttiin lopettamaan toukokuussa, vielä yli kolmen kuukauden jälkeenkin tulee iso itku ikävästä. Kyllä nuo viimeiset viikot olivat äärettömän raskaita. Blogiin pääset tästä.
Koska mä oon nykyään äärettömän laiska ottamaan valokuvia järkkärillä, mulla on aina näitä kauheita kännykkäkamerakuvia. Tässä on oikein loisto-otos sisaruksista. Miten molemmat voivatkin näyttää noin hölmöiltä? Ps. Keenallakin on oikeasti olemassa korvat. ;-)
Santun likaiset ja syödyt palkinnot. Niillä on niiin kiva leikkiä kehän jälkeen. ;-)
Olipas muuten kiva reissu! Lähdimme luottoihmisen Sannin kanssa kohti Mäntyharjua melkoisella kokoonpanolla. Autossa nimittäin matkustivat Santun lisäksi Roki-bc, Saku-dalmis ja Kaapo-bc. Neljä urosta, kaksi tyttöä ja tavarat yhteen farmariautoon oli ihan hyvä saavutus. :-) Mutta eipä meillä ihan pönttöjä uroksia olekaan, eikä ainuttakaan murahdusta edes kuulunut mistään suunnalta. Hyvä niin!
Lähdin Santun kanssa Mäntyharjulle, sillä tuomarina oli Harry Tast, jolta tahdoin arvostelun Santulle. Aikanani käytin Santun isoisän Vekun (Oneway's Gold Rush) Tastilla, ja tällöin tykkäsin tuomarin arvostelusta, vaikkei koira menestynytkään. Täytyy sanoa, että en tänäänkään joutunut pettymään. Arvostelu oli kovin Santun näköinen, joskin suorastaan mairittelevan hyvä. Kuitenkin myös Santun virheet löytyvät arvostelusta, eli tuomari tosiaan kirjoitutti koiran näköisen arvostelun. Santtu oli hienosti toinen kahdesta SA:n saaneesta urosta, ja kun valioluokan urokselle (Timonan Uncle Unison) hävisi, tuloksena JUN ERI1 SA PU2 ja SERT. :-) Ennen kaikkea olen äärettömän tyytyväinen Santun esiintymiseen. Nyt on Santulle löytynyt tekemisen meiniki kehään, eli se seisoo valppaan ja ryhdikkään näköisenä kehässä ja sillä on selvästi mukavaa, mutta se ei sähellä. En tiedä, onko kasvattaja-Tuulalla "taikanäpit", vai kulkisiko Santtu minunkin kanssani hyvin, mutta ainakin Tuulan kanssa Santtu oli superhieno! Kuvia tulee toivottavasti myöhemmin näytille.
Alla vielä Santun arvostelu:
"13kk.
Hyvin laadukas ja lupaava juniori. Rungossa kauniit, tasapainoiset
linjat, hyvä niskakaari. Puhdaslinjainen, pitkä, urosmainen pää. Korvat
voisivat taittua hieman korkeammalta. Alaleuka saa vielä vahvistua.
Kevyet, säännölliset liikkeet. Esiintyy jo tähden tavoin." - Harry Tast, FI
Itse pääsinkin myös Rokin hihnan päähän, kun esittäjä oli valitettavasti sairastunut kuumeeseen. Roki on varsin iloinen ja huoleton heppu, joten esiintymistä ei paljoa tarvitse murehtia. Roki kyllä hoitaa homman kotiin! Mielestäni poitsu esiintyikin tosi mukavasti, tuntui ainakin omiin näppeihin hyvältä. Valitettavasti tuomari nyt ei täysin mielistynyt herraan, joten tuloksena EH2. Hyvä tuomio se kuitenkin oli tunnetusti tiukalta tuomarilta. :-) Lisäksi Sannin Saku oli hienosti PU3 ja VSP-veteraani, joten ei meillä turha reissu ainakaan ollut.
Santun sisko Keena (joka oli näyttelyssä isossa junnuluokassa ERI1 SA) tuli mulle kylään noin viikoksi. Saas nähdä, kuinka hauskaa on sisaruksilla yhdessä. Ainakin illalla on meno ollut melkoista. ;-) Toivottavasti tulisi sisaruksistakin jokunen kuva räpsittyä.
Timonan kasvattajaryhmä Mäntyharjulla. 1 KP.
Tässä olenkin itse Santun narun nokassa. Kuva: Veera Rahikainen
